Jokainen on omanlaisensa. Niinpä ihminen tarvitsee omalla tavallaan suuntautunutta seuraa. Sitä eivät ole lapsuudenperhe ja koulukaverit vaan omien haavealojen harrastajat ja ammattilaiset. Omanlaiseensa seuraan päästäkseen tarvitsee omaksua heidänlaisensa haave-elämäntapa ja lopettaa keskusteluyhteys vanhempiin ja muihin ikäviä aloja kannattaviin tuttuihin.
Lahjojen ja taitojen oppimisessa omille haaveloille neuvovat tämän blogin ensimmäiset kirjoitukset Haaveammattiin ja Miten oppia kaikki kerralla. Aloita lukemalla ne. Harrasta hiukan omin päin, tai ehkä enemmänkin, ja etsiydy omien haavealojesi tapahtumiin, asuinseuduille, harrastuseuroihin, opiskelupaikoille, töihin jne. Lahjojen ja taitojen lisäksi olisi omaksuttava haavealan arvot ja elämänpiiri. Korjaa käsitystäsi haavealastasi niin, että se vastaa etsimääsi kokoaikaista elämänsisältöä. Kun vaalit haavealojesi arvoja elämässäsi, opitkin haavealojesi juttuja paljon helpommin.
Ihminen virittyy keskustelutoveriensa ja sosiaalisten suhteidensa aallonpituudelle ja saa heidän ammatillisista arvostruksistaaan paljon vaikutteita olemukseensa, etenkin jos he ovat vanhempia kuin sinä, sillä silloin heidän maailmankuvansa suuruus dominoi koollaan yli oman elämänkokemuksesi omasta haave-elämäntavastasi ja haavealojesi jutuista. Siksi vanhempiin olisi katkaistava keskusteluyhteys ja mahdollisesti jopa luovuttava perinnöstä, jottei virity vanhempiensa aallonpituudelle oman elämänsä elämisen sijaan.
Vaikeudet ammattialan vaihdossa johtuvat isolta osin siitä, etteivät ihmiset kuuntele kuin omalla tavallaan suuntautuneita juttuja, vaikka muuten vaikuttaisivat keskustelevan ihan järtkevästi ja olevan ok tyyppejä. On katkottava yhteydenpito ikävien alojen kannattajiin, ei edes kerran kuussa saa jutella, mieluiten ei ollenkaan. Ja lisäksi on haaveiltava omalla laillaan suuntautuneesta seurasta, sosiaalistuttava siihen päin pientenkin hippujen varassa, kovinkin etäältä, etsiydyttävä samanlaiseen elämänpiiriin ja harrastuneisuuteen, harrastuksiin, vaalittava noiden alojen arvoja, etsittävä elämänsä onnea sieltä päin, mikä itselle on haavejuttuja. Vanhan ikävän alan ammattitaidoista ja hyveistä on luovuttava, seurattava mediaakin uudelta kantilta, puuhattava haavealojhen juttuja innokkaan harrastajan tapaan ja otettava selvää muista samaojen alojen tutuista että missä heitä tapaisi jsa mihin taopaan ollaan sosiaalisia noissa piireissä (ei saa näitä kysyä muulla tavoin harrastuneilta vanhoilta tutuilta vaan uusilta oikealla tavalla harrastuneilta tutuilta), tuntea opiskeluåpaikat, etsoiä alan hanttihommia jne. Ostettava alan kiehtova hyvälaatuinen oppikirja tai muutamakin ja otettava niistä ammattialan näkökulmasta ja arvoista mallia. Annettava haavealojen ilmapiirin harrastuksen myötä täyttää elämäsi ja tuoda keskustelunaiheet, ammattialavaihtoehdot ja tuttavat! 10-15 vakavamielistä haavealaa on parempi kuin pari vain, niin saat ihan itse kokonaan valita, millaista elämää elät. Omille teillen lähteminen on olennaista, samoin kiinnittyminen juuri haavealojen ihmisiin, vaikka heitä olisi harvoja ja he olisivat etäisiä. Uusi sosiaalinen piiri haavealojasi arvostavissa merkeissä tuo paljon lisätilaa, mutta se edellyttää, ettei pidä mitään yhteyttä vanhoihin ikäviä aloja arvostaviin tuttuihin, ei ole heidän kannaltaan kartalla, ei ole keskusteluyhteyden päässä. Muutto pitämällesi paikkakunnalle, jolla on haavealasi päärahanlähetinään eikä ikäviä aloja rahanlähteinään, on huippuhyvä idea. Isoihin elämänmuutoksiin ryhtyessä olisi hyvä rukoilla jumalaa, vaikkei tavallisesti niin koskaan tekisi ja vaikka olisi ateisti. Tässä jollain lailla toimiva jumalalle osoitettava rukous: "Auta minua tässä, amen awomen" ja mielentila tälle asialle omistautuva ja yleismaailmallisen moraalinen. (Puun katsominen rukoillessa tuo tunteikkaamman elämänviisauden, joka auttaa.)
Paljon pidemmin ja yksityiskohtaisemmin ammattialan vaihdosta ikävältä alalta haaveammattiin tämän blogin kohdissa "Elämänohjeita", "Ohjeita vanhalta ikävältä alalta pois pääsemiseen" ja "Jollet sittenkään pääse vaihtamaan alaa".
Lahjojen ja taitojen oppimisesta tämän blogin varhaisimmat merkinnät. Ne ovat tämän blogin ydin.
Jos ammatinvalintaasi haittaa harhaanjohtava ulkonäkö, niin se on yleensä kiinni siitä, että sosiaalisesti nojaa toisiin. Keskity puuhailemaan kaikkea kivaa itse valitsemaasi. Älä ole sosiaalinen tuttujesi tai etenkään sukulaistesi kanssa puuhaillessasi muutakaan, älä esim. ajattele, että tämä on samantyyppistä tekemistä kuin mistä nuo tykkäävät, käytänpä tässä siis osin heidän näkövinkkeliään, vaan tee kokonaan itse! Silloin löydät itsellesi sopivia reittejä ja tekemisiä, luot itse omia mielipiteitä, jotka kuvastelevat omaa suuntautmistasi. Ota mallia haavealoillasi vain sen supertähdistä eikä seurasta ja juttukavereista tai pariehdokkaistasi, jottet laske taitotasoasi paljon alle sen, mitä se voisi olla ja päädy käytännössä ö-luokkaan ammattilaisten mittapuulla katsottuna, vaikka parhaimmilta vain kopioidessasi voisit olla lupaava lahjakkuus juuri haavealoillasi!
Näyttää siltä, että ammatinvalintamahdollisuudet kaatuvat liikaan toisiin nojaamiseen, jolloin heidän taitojaan tulee omaan olemukseen mukaan kuin olisi jotakin tehtävää yhdessä heidän kanssaan tekemässä. Olisi luettava tämän blogin kirjoituksen Haaveammattiin ohje lahjojen oppimisesta ja se apunaan opeteltava omat haaveensa oppainaan kaikista upeimpien haaveammattiensa taitoja omin päin. Niin saa itsensä luokitelluksi omissa silmissään haavealojensa harrastajaksi, siis noiden alojen ihmiseksi, ja niin voi kulkea osin yhtä matkaa noiden haavealojen ihmisten kanssa ja olla erillinen ikävämmin suuntautuneista tuttavista. Erityisen tarkka olisi oltava yli 5 vuotta vanhempien (kaikki eivät kerro ikäänsä vaan väittävät olevansa nuorempia vaikka olisivat nelikymppisen oloisia tai mitä lie) vanhempien, tuttujen, opettajien jne. näkökulmien ja tekemisentapojen vaatiman etäisyyden kanssa, jottet anna vaikutelmaa, että olisit noin pitkään omistautunut heidän mielijuttuihinsa vakavalla mielellä tekemisentavastasi ja tietämyksestäsi päätellen. Mutta haavealoillasi saat toki olla sosiaalinen opettajasi tehtävänantojen ja ammatillisen näkökulman kanssa. Muista, että rehevämpi on taitavampi kuin kuivempi, vaikka kuivempi olisi vuosia pidempään harrastanut.
Sen sijaan, että tuttaviensa muodostamassa ympäristössä pohtisi, mitä haluaisi tehdä, pitäisi tunnistaa omat haaveensa, mielitekemisensä ja mieluisat tottumuksensa ja luokitella itsensä niiden tyyppiseksi ihmiseksi elämänpiiriltään, pitäisi tuttunsa luokitella noin summittain myös ja pitää sitten sosiaalista etäisyyttä niiden piirteiden osalta, jotka ovat kuhunkin nähden aivan eri maata, ja olla seurallinen siltä osin kuin on yhteisiä tekemisiä tai haaveita.
Keskustelutavalla myös on väliä. Se ei saisi olla vanhan ikävän
ammattialasi tyyppinen eikä sentyyppinen, millaiset ihmiset laitetaan
ei-niin-kivoille aloille. Vaan sen pitäisi olla
haaveammattialasi/-alojesi tyyppinen. Se ei saisi olla valittu ihan vain
sen perusteella, mitä muut parhaiten kuuntelevat, sillä moinen johtaa
sinut heidän mieliammatteihinsa. Jos osa jää kuuntelematta, on liian
oman alasi tyyliä, niin se kai lasketaan persoonallisuudeksi ja syyksi
sinun mennä mieliammatteihisi.
Haaveammatin tyyli ja näkövinkkeli tulevat sinulle
luonnostaan, kun innolla harrastat haavealojesi juttuja, kun ne vievät
ison osan aikaasi ja kun katselet asioita niiden vinkkelistä vähän kuin
olisit niiden harrastusympyröissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti