Haaveammattiin
Kirj. Kaisa Hannele Tervola
Monella meistä on eri vahvuudet kuin mitä haaveammatissamme edellytettäisiin. Ja mitä enemmän ihailemme jotakin elämän alaa, sitä suuremmat vaatimukset itsellemme usein asetamme, jotta olisimme niin korkealle kelvolliset. Kuitenkin omat vahvuutemme tyypillisesti kuvastavat vanhempiemme haaveita, joihin olemme jo tutustuneet kyllästymiseen asti, eivätkä sitä, mitä meidän omasta elämästämme on eniten jäänyt puuttumaan, mitä eniten ihailemme ja missä parhaiten viihtyisimme, minkä huolellisimmin hoitaisimme, jos se työtehtävänämme olisi. Emme voi muuttua vanhempiemme kopioksi, parempi meidän on matkata tuntemattomaan omia haaveitamme kohti!
Ammatinvalinta alkaa oikean elämäntavan etsimisellä: mikä on suurin haaveesi, millaista olisi täydellinen elämä, mikä sitä ainoaa oikeaa, joka usein on niin kaukana, että saduissa ja unissa korkeintaan siitä haaveilemme? Aseta tavoitteesi sinne, ota ensi askeleet siihen suuntaan täydellä sydämellä ja koko elämänviisaudellasi, niin elämä on heti enemmän elämisen arvoista. Jos täydellä sydämellä yrität, niin se on eri asia kuin puolella mielellä hutaisten miten kuten muodon vuoksi tehty. Ensinnä on ideana saada omaa kokemusta siitä elämänalasta, jota rakastat. Ei ole tarpeen olla ammattilaistasoa heti alkuun vaan pääasia on, että opit omia rakkaimpia teitäsi tuntemaan niitä asioita, joihin olet tykästynyt sydämestäsi, vaikka olisivat kaukaisiakin haaveita. Omia teitäsi kulkien voit käyttää kapasiteettisi täydesti ja oppia niin paljon kuin ikinä. Omien toiveittesi, niiden kaukaisten haaveiden mukaan tavoitteesi asettaen ei tekemisistäsi puutu henkeä: olet yhtäkkiä lahjakas jossakin, mitä rakastat. Ensi alkuun sinulla on uusi kiehtova harrastus, sitten alat saavuttaa tuolla alalla itseäsi kiehtovia asioita, asettaa uusia rakastamiasi tavoitteita ja ponnistella niihin innostuksen siivittämänä. Tällä tavoin et lätisty kirjojen ulkolukuun vaan sinulla on omaa tyyliä ja svengiä, aitoa voimaa ja omakohtaista näkemystä sekä hyvin harjaannutettuja taitoja tukenasi rakkaimmalla alallasi, joka siis on syvimpien haaveidesi kaltainen eikä käytännön olosuhteiden, olemattoman lähtötaitotasosi ja alkuperäisen lahjojen puutteesi sanelema. Mikäpä siinä silloin on haaveammattiinsa ryhtyä, ensin ehkä harjoittelijaksi ja ajan myötä aidoksi ammattilaiseksi!
Avuksi tällä tiellä moneen sopiva oppi:
Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito
Ks. ensimmäinen blogimerkintä!
maanantai 21. maaliskuuta 2011
torstai 10. maaliskuuta 2011
Omia raapustuksiani
Olin tänä keväänä muutaman kerran piirustuskurssilla (Savonlinnassa, opettajana kuvataiteilija Anne Pelkonen) ja opin siellä piirtämään tunnelmallisemmin ja enemmän oikean näköisiä. Lisäksi olen kotona piirrellyt silloin tällöin:
Tänään kokeilin ensi kertaa vesiväreillä, sujui vasta kun otin aivan siveltimen tyvestä kiinni ja maalasin kuin kynällä - kivaa!
Paria päivää myöhemmin koitin taas maalata vesiväreillä:
Seuraavana päivänä pihakoivua:
Pihalyhty:
Kirjan valokuvasta mallia ottaen hevonen ja ratsastaja:
Onnistunut vesivärimaalaus näkyy edellyttävän kahta seikkaa:
1. (tärkein) Kunnioitus aihetta kohtaan: "Onpa upea tuollainen!" Käsitys siitä, että se on upea, tunne sen kiehtovuudesta ja sen arvosta maailmassa.
2. Asenne, että osaankohan minä tämän maalata -> herkkä tilanteen mukainen tyyli, hyvät kunnolliset havainnot, joka kohdan tiedostavasti piirtävä sivellinkäsi
+ 3. Lisäpiirteenä (koska treenaan koiriani sirkukseen, mikä on hurjan hauskaa ja kiehtovaa - ks. blogini http://lukevatkoirat.blogspot.com/) sirkusaihe, ihastus sirkukseen ja sirkusmainen tyyli.
Muutamaa päivää myöhemmin valokuvasta gondolinveistämö:
Maalasin ihmisiä vesivärein valokuvasta:
Kasvokuva mallista (kahden viikon vesivärimaalausharrastuksen jälkeen), omasta mielestäni niin ihmisen näköinen, että jos oppisin piirtämään vesivärein tuollaisia mutta ihan näköisiä, niin mikäpä tuossa olisi maalatessani muotokuvia jollakin torilla, :)...? - kaipa tuo tuosta harjoittelemalla:
Miten maalaan ihmisiä:
Ihmisten maalaaminen vesivärein näyttää menevän eri teitä kuin mitä piirustuskirjoista olen lukenut: ainakaan ei kolmioita, suorakulmioita, kaaria yms. eikä kasvonosa kerrallaan piirtämistä. Tässä omat ohjeeni:
* Kirjoista oli kumminkin sen verran hyötyä, että huomasin, että on keskityttävä niin paljon, että huomaa erimuotoiset silmät ja muut kasvonosat ja ymmärtää niiden ilmeet mahdollisimman hyvin.
* Kasvot pitää piirtää iso hahmo kerrallaan KOLMIULOTTEISEN mielikuvan varassa ja mututuntumalla tehdä siitä kaksiulotteinen kuva kumminkin tarkkaan muodot ja rajat oikein saaden. Piirräty siis muotomielikuvasi etkä geometristen muotojen muodstaman sanaston varassa.
* Pidä siveltimestä kiinni ihan kuin kynästä ja tue kätesi paperiin, niin pystyt maalaamaan aivan tarkkaan.
* Ajattele miten tuo ihminen elää, anna kasvojen eri kohtien ilmeiden kuvastua vesiväripiirroksen tunnelmassa: eläydyt ja annat sen luonnostaan kuvas
Näin siis kaksi viikkoa sen jälkeen, kun vesivärimaalauskurssille ilmoittauduttuani kokeilin maalata vaikkapa ikkunasta näkyvän puun ja vaikka parhaani yritin, niin oksista tuli puolet kapeammat tyvestä kuin latvoista, jolloin tuumin, että jonkinlainen harjoitus olisi tarpeen, jos aion kurssille uskaltautua. Maalailin pääosin omin päin ja osin vesivärimaalauksen oppikirjasta (J.M.Parramon: Vesivärimaalauksen kirja, ja Angela Gair: Miten piirrän ja maalaan ihmisiä) mallia katsoen. Reilun kahden viikon päästä kurssilla opettaja anasti minulta hyvän vesivärisiveltimeni enkä toista yhtä hyvää ole löytänyt.
Tänään kokeilin ensi kertaa vesiväreillä, sujui vasta kun otin aivan siveltimen tyvestä kiinni ja maalasin kuin kynällä - kivaa!
Paria päivää myöhemmin koitin taas maalata vesiväreillä:
Seuraavana päivänä pihakoivua:
Pihalyhty:
Kirjan valokuvasta mallia ottaen hevonen ja ratsastaja:
Onnistunut vesivärimaalaus näkyy edellyttävän kahta seikkaa:
1. (tärkein) Kunnioitus aihetta kohtaan: "Onpa upea tuollainen!" Käsitys siitä, että se on upea, tunne sen kiehtovuudesta ja sen arvosta maailmassa.
2. Asenne, että osaankohan minä tämän maalata -> herkkä tilanteen mukainen tyyli, hyvät kunnolliset havainnot, joka kohdan tiedostavasti piirtävä sivellinkäsi
+ 3. Lisäpiirteenä (koska treenaan koiriani sirkukseen, mikä on hurjan hauskaa ja kiehtovaa - ks. blogini http://lukevatkoirat.blogspot.com/) sirkusaihe, ihastus sirkukseen ja sirkusmainen tyyli.
Muutamaa päivää myöhemmin valokuvasta gondolinveistämö:
Maalasin ihmisiä vesivärein valokuvasta:
Kasvokuva mallista (kahden viikon vesivärimaalausharrastuksen jälkeen), omasta mielestäni niin ihmisen näköinen, että jos oppisin piirtämään vesivärein tuollaisia mutta ihan näköisiä, niin mikäpä tuossa olisi maalatessani muotokuvia jollakin torilla, :)...? - kaipa tuo tuosta harjoittelemalla:
Miten maalaan ihmisiä:
Ihmisten maalaaminen vesivärein näyttää menevän eri teitä kuin mitä piirustuskirjoista olen lukenut: ainakaan ei kolmioita, suorakulmioita, kaaria yms. eikä kasvonosa kerrallaan piirtämistä. Tässä omat ohjeeni:
* Kirjoista oli kumminkin sen verran hyötyä, että huomasin, että on keskityttävä niin paljon, että huomaa erimuotoiset silmät ja muut kasvonosat ja ymmärtää niiden ilmeet mahdollisimman hyvin.
* Kasvot pitää piirtää iso hahmo kerrallaan KOLMIULOTTEISEN mielikuvan varassa ja mututuntumalla tehdä siitä kaksiulotteinen kuva kumminkin tarkkaan muodot ja rajat oikein saaden. Piirräty siis muotomielikuvasi etkä geometristen muotojen muodstaman sanaston varassa.
* Pidä siveltimestä kiinni ihan kuin kynästä ja tue kätesi paperiin, niin pystyt maalaamaan aivan tarkkaan.
* Ajattele miten tuo ihminen elää, anna kasvojen eri kohtien ilmeiden kuvastua vesiväripiirroksen tunnelmassa: eläydyt ja annat sen luonnostaan kuvas
Näin siis kaksi viikkoa sen jälkeen, kun vesivärimaalauskurssille ilmoittauduttuani kokeilin maalata vaikkapa ikkunasta näkyvän puun ja vaikka parhaani yritin, niin oksista tuli puolet kapeammat tyvestä kuin latvoista, jolloin tuumin, että jonkinlainen harjoitus olisi tarpeen, jos aion kurssille uskaltautua. Maalailin pääosin omin päin ja osin vesivärimaalauksen oppikirjasta (J.M.Parramon: Vesivärimaalauksen kirja, ja Angela Gair: Miten piirrän ja maalaan ihmisiä) mallia katsoen. Reilun kahden viikon päästä kurssilla opettaja anasti minulta hyvän vesivärisiveltimeni enkä toista yhtä hyvää ole löytänyt.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
2. Miten oppia kaikki kerralla - piirustustaito ja maalaustaito (Näin opit kaikenlaisia taitoja!)
Taidot ovat usein hahmotustapakysymyksiä: kun keskittyy oikeaan tapaan oikeisiin asioihin ja huomaa riittävästi oikeat rakenteet/säännönmukaisuudet (kuten esim. värit sävyineen ja rinnastuskohteineen), niin taito syntyy siitä jo varsinaisesti harjoittelemattakin - ehkä 5 minuutissa, ehkä 20:ssä, ehkä kahden päivän leppoisasta harrastuksesta. Mutta hankaluus on tuon oikean katsantokannan löytäminen, riittävä uppoaminen siihen ja se, että tietää, mitä tuo taito oikeastaan vaatii.
Olen siis laatinut ohjeita muille asioista, jotka itse hallitsen. Samoilla periaatteilla pitäisi minun pystyä laatimaan ohjeita itselleni asioista, joita haluaisin oppia. Kokeilin tätä teoreettista heittoa huvikseni maalaustaitoon: "Mitä jos sen voisi oppia kerralla?!" Periaatteessa voisi... Paitsi vähän aikaa vaatisi motoriikan hahmottamisen justeeraaminen kohdalleen, värien käyttäytymisen oppiminen ym. kokeilua vaativat asiat. Perusperiaate on kuitenkin aina sama:
Uppoa kokemukseen niin vahvasti, että erotat selvään oppimisen kohteena olevan asian eri sävyt, esim. pelkän punaisen ja vihreän erottamisen sijaan uppoat nauttimaan väreistä sävyineen ja niiden herättämine tunnelmavaikutelmineen niin herkästi ja kokonaisvaltaisen kokemuksellisesti, että pienetkin sävyerot erotat yhtä tarkkaan kuin värit aiemmin. Kokemuksen vahvuus tuo sinulle siihen sanastoa: tämä on kylmä tunnelma, tuo sosiaalisen lämpöinen, mikä mitäkin, aina vain paremmin havaiten. Näin opit ottamaan nuo puolet huomioon. Sitten vain teet niin ja taitosi on tuon puo9len osalta kohdallaan.
Koko ajan kun teet noin, keskityt uuteen puoleen, niin koko ajan silloin pidä kiinni vanhoista taidoistasi, jotta saat kerralla samaan sekä vanhan että uuden. Se ei tarkoita urautumista kiinni pitämistä vaan rentoutumista eläväiseen ei-lötköön tapaan, uuden inspiraation tavoittamista ei kuvitelmista vaan elämänkokemuksen kiehtovuutta, joka nousee rentoudesta ja uusista aluista, vanhasta irti päästämisestä. Voit säilyttää kykysi huomata ne asiat, joista taitosi koostuu, vaikka hukkaisit sen muodollisen puolen kokonaan. Joka kerran siis opit jotakin uutta ja taitosi henki syvenee samalla kun vanhat puolet taidoistasi pysyvät mukanasi täysimääräisesti.
Mitä tämä siis tarkoittaisi minun kokonaan maalaustaidottoman aloittelijan tapauksessa? Pityäisi oppia hahmottamaan muodot ja värit sävyineen, tunnelmat, mielentilat, sopusointu, tasapaino, rytmis ja niiden kohtaamiset, rikot, rinnastumat, yhteinen henki ja sen monimuotoiset variaatiot,... J piirtämään ja maalaamaan ne paperille. Pitäisi siis upota v'ärien maailmaan, nauttia muodoista, antaa tunteille tilaa ja tuntea, miten ne vaikuttavat havaintokykyyn, herkistyä havaitsemaan, miten tunnelma liittyy siihen, mitä katselee ja miten, mitä assosiaatioita se herättää mielessä, mikä rooli asioilla on maailmassa ja miten se tuo asioiden hengen. Pitäisi myös oppia siirtämään nämä paperille: hahmotan muodon, nostan sen mieleeni keskittymisen kohteeksi ja käteni piirtää tuota mieleni hahmoa kuvastavan viivan. Ylimääräiset tavat on tässä tärkeää karsia pois: ei kirjoitusta, ei geometristen muotojen kieltä vaan vain tunne ja sen vallassa piirretty viiva. Tuntemus muodosta on sama juttu: se mielessä piiretty viiva. Vastaavasti muut puolet: selkeä mielikuva ja sen vallassa kokemukseen upoten piirretty/maalattu hahmo.
* * *
Maalaamista näyin oppivan hyvin ja vikkelään, kun tämän edellisen ohjeen lisäksi selasin hyvälaatuista vesivärimaalauksen oppikirjaa ja jäin katselemaan jotakin minua erityisesti kiehtovaa kuvaa yrittäen hahmotaa, miten se oli hieno, miten se oli maalattu ja miksi siinä oli niin hyvä henki, miten kokonaisuus oli niin onnistunut. Jätin sitten krijan auki siltä kohden pariksi päiväksi tai muutamaksi ja katselin kuvan kiehtovuutta aina, kun mieltäni kiinnosti sellainen. Maalsin sitten ihan vain jotakin mieltäni kiehtovaa (ei tarvitse olla sama aihe) osin vanhojen taitojeni varassa ja tuon edellisen ohjeen tapaan uutta kiehtovasta aiheesta oppine ja osin kuvasta matkimani varassa. Näin muutaman kuvan maalaamisen jälkeen osasin uudetkin taidot aika hyvin.
Käsittääkseni tämäkin ohje sopii myös muiden taitojen oppimiseen. Hyvälaatuisesdta oppikirjasta saa mallia taitavasta esikuvasta, joka osaa tyylillään ja tekemisentavallaan sekä asioiden valinnalla opettaa tuon alan ammattitaitoa. Niin oppii alan käytännöt, sen taidot, näkökulman maailmaan ja arvotkin sekä sen tekemisten meiningin.
* * *
(Maalaamisen oppimisen ohje http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html .)
Olen siis laatinut ohjeita muille asioista, jotka itse hallitsen. Samoilla periaatteilla pitäisi minun pystyä laatimaan ohjeita itselleni asioista, joita haluaisin oppia. Kokeilin tätä teoreettista heittoa huvikseni maalaustaitoon: "Mitä jos sen voisi oppia kerralla?!" Periaatteessa voisi... Paitsi vähän aikaa vaatisi motoriikan hahmottamisen justeeraaminen kohdalleen, värien käyttäytymisen oppiminen ym. kokeilua vaativat asiat. Perusperiaate on kuitenkin aina sama:
Uppoa kokemukseen niin vahvasti, että erotat selvään oppimisen kohteena olevan asian eri sävyt, esim. pelkän punaisen ja vihreän erottamisen sijaan uppoat nauttimaan väreistä sävyineen ja niiden herättämine tunnelmavaikutelmineen niin herkästi ja kokonaisvaltaisen kokemuksellisesti, että pienetkin sävyerot erotat yhtä tarkkaan kuin värit aiemmin. Kokemuksen vahvuus tuo sinulle siihen sanastoa: tämä on kylmä tunnelma, tuo sosiaalisen lämpöinen, mikä mitäkin, aina vain paremmin havaiten. Näin opit ottamaan nuo puolet huomioon. Sitten vain teet niin ja taitosi on tuon puo9len osalta kohdallaan.
Koko ajan kun teet noin, keskityt uuteen puoleen, niin koko ajan silloin pidä kiinni vanhoista taidoistasi, jotta saat kerralla samaan sekä vanhan että uuden. Se ei tarkoita urautumista kiinni pitämistä vaan rentoutumista eläväiseen ei-lötköön tapaan, uuden inspiraation tavoittamista ei kuvitelmista vaan elämänkokemuksen kiehtovuutta, joka nousee rentoudesta ja uusista aluista, vanhasta irti päästämisestä. Voit säilyttää kykysi huomata ne asiat, joista taitosi koostuu, vaikka hukkaisit sen muodollisen puolen kokonaan. Joka kerran siis opit jotakin uutta ja taitosi henki syvenee samalla kun vanhat puolet taidoistasi pysyvät mukanasi täysimääräisesti.
Mitä tämä siis tarkoittaisi minun kokonaan maalaustaidottoman aloittelijan tapauksessa? Pityäisi oppia hahmottamaan muodot ja värit sävyineen, tunnelmat, mielentilat, sopusointu, tasapaino, rytmis ja niiden kohtaamiset, rikot, rinnastumat, yhteinen henki ja sen monimuotoiset variaatiot,... J piirtämään ja maalaamaan ne paperille. Pitäisi siis upota v'ärien maailmaan, nauttia muodoista, antaa tunteille tilaa ja tuntea, miten ne vaikuttavat havaintokykyyn, herkistyä havaitsemaan, miten tunnelma liittyy siihen, mitä katselee ja miten, mitä assosiaatioita se herättää mielessä, mikä rooli asioilla on maailmassa ja miten se tuo asioiden hengen. Pitäisi myös oppia siirtämään nämä paperille: hahmotan muodon, nostan sen mieleeni keskittymisen kohteeksi ja käteni piirtää tuota mieleni hahmoa kuvastavan viivan. Ylimääräiset tavat on tässä tärkeää karsia pois: ei kirjoitusta, ei geometristen muotojen kieltä vaan vain tunne ja sen vallassa piirretty viiva. Tuntemus muodosta on sama juttu: se mielessä piiretty viiva. Vastaavasti muut puolet: selkeä mielikuva ja sen vallassa kokemukseen upoten piirretty/maalattu hahmo.
* * *
Maalaamista näyin oppivan hyvin ja vikkelään, kun tämän edellisen ohjeen lisäksi selasin hyvälaatuista vesivärimaalauksen oppikirjaa ja jäin katselemaan jotakin minua erityisesti kiehtovaa kuvaa yrittäen hahmotaa, miten se oli hieno, miten se oli maalattu ja miksi siinä oli niin hyvä henki, miten kokonaisuus oli niin onnistunut. Jätin sitten krijan auki siltä kohden pariksi päiväksi tai muutamaksi ja katselin kuvan kiehtovuutta aina, kun mieltäni kiinnosti sellainen. Maalsin sitten ihan vain jotakin mieltäni kiehtovaa (ei tarvitse olla sama aihe) osin vanhojen taitojeni varassa ja tuon edellisen ohjeen tapaan uutta kiehtovasta aiheesta oppine ja osin kuvasta matkimani varassa. Näin muutaman kuvan maalaamisen jälkeen osasin uudetkin taidot aika hyvin.
Käsittääkseni tämäkin ohje sopii myös muiden taitojen oppimiseen. Hyvälaatuisesdta oppikirjasta saa mallia taitavasta esikuvasta, joka osaa tyylillään ja tekemisentavallaan sekä asioiden valinnalla opettaa tuon alan ammattitaitoa. Niin oppii alan käytännöt, sen taidot, näkökulman maailmaan ja arvotkin sekä sen tekemisten meiningin.
* * *
(Maalaamisen oppimisen ohje http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2013/05/koiran-valokuvaus-ja-maalausohje.html .)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)