* 396. Jos vaikkapa harrastuskaverisi tulee suoraan töistä kivaan harrastukseensa, hän on itse täysin läsnä, positiivisella mielellä ja reaktiivinen tervehenkisesti, mutta työtoverit ovat muistissa vain, muuttumaton ja kaavamainen osa hänen olemustaan, samoin työ. Ei siis ilmeisestikään kuulu olla sosiaalinen hänen olemuksensa kaavamaisten osien kanssa vaan vain tervehenkisen sosiaalisten elämää elävien puoliensa kanss. Samoin kai kaikkien muiden tuttujen kanssa, jottei meininki mene ei-läsnäolevien vuoksi totaalisen jumiutuneeksi ja kaavamaiseksi.
* 397. Jos jotakin taitoa yrittää pitää mukanaan koko ajan tyylin "Nyt osaan jo ainakin tämän verran." tai "Näin olen tämän alan ammattilainen.", se helposti urauttaa ja huomio ja motivaatio väsyvät, jolloin tekemisten laatu laskee paljon. Jos sen sijaan osaksi aikaa laskee irti taitonsa mukana pitämisestä, niin muuhun elämään uppoutumisen myötä voimat palautuvat ja tsempin myötä taito kasvaa sitten kun tehtävään tarttuu, on koko elämän tuoma näkemys ja motivaatio tehtävän takana.
* 398. Polveilevuus on usein hyväksi elämänlaadulle ja sille, ettei tekeminen takeltele.
* 399. Jos sanotaan, että on pärjännyt vanhan ikävän alan opinnoissaan ja sanotaan syyksi fiksuus, niin se usein tulee tulkituksi sopivuudeksi tuolle ikävälle alalle. Sen sijaan pitäisi sanoa, että on muista aloista harrastunut ja osaamiseltaan kyllin monialainen ja fiksu pärjätäkseen noissa muuntyyppisissä ammateissa tai niiden opettelemisessa, mihin on paremmin motivoitunut. Ehkä pärstäsi ei ole tehnyt vaikutusta tuttaviin ja niin fiksuutesikin oletetaan korkeintaan jo opiskelemasi ammatin kursseihin liittyväksi - tai sitten he itse eivät jaa kiinnostuksenkohteitasi vaan ohittavat ne noin vain kuin kilpailijansa. Olennaista silloin olisi harrastaa kivoja aloja omin päin paljon mutta noille muille luokitella ne "joku ammatti vain" eikä nåyttäå innostustaan, jottei tule dumpatuksi ikävän alan opintojen lokeroon, jossa ei ainakaan ole niin hehkuva sosiaaliseksi kilpailijaksi asti.
* 400. Parempi kuin sanoa "opinnoissaan pärjännyt" olisi sanoa "on opiskellut mutta haluaisi vaihtaa alaa", mikä ei kuulosta niin urasuuntautuneelta väärälle alalle. Parempi kuin sanoa "fiksu", olisi kai sanoa "monialainen ja isompikapasiteettinen". Parempi kuin kysyä "onko hän taiteellinen?" olisi kysyä "onko hän taiteista harrastunut ja tunneihminen?".
* 401. Valehtelijat ovat niitä, jotka eivät pärjää, jos kuka hyvänsä on jokseenkin oikealla alalla ja tyytyväinen, sillä he itse ovat väärällä alalla. Usein he satsaavat naisten ammatteihin haluavien hyveiden näyttelemiseen, vaikka itse ovat teknisiä ja manipuloivia, toisin sanoen koettavat käyttää miesten ammattien ajattelutapoja ihmissuhde- ja luonteenhyvekysymyksiin. Ilmeisesti he sius sopisivat miesten työhön, eivät vain toimistoon vaan kantamaan lankkuja, vääntämään muttereita ja suunnittelemaan koneita.
* 402. Jos tuota nyt sutten jää miettimään, että jäisikö naisten aloille näin kukaan, niin jos muutettaisiin naisten ammatit raidepainotteisiksi, esim. paljon musiikin ymmärtämystä ja elämänviisautta työnkuvaan ja opintoihin, niin johan tulijoita riittäisi.
* 403. Käytännön syistä ja ymmärtääkseen tilanteita, ei sosiaalisia suhteita ja niiden piirteitä tulisi nimetä tavanmukaisesti vaan niillä termeillä, joiden mieleen tuomat kliseet niitä parhaiten kjvaavat. Näin ei minulla olisi ollut vanhemmat vaan ottovanhemmat, ja vanhan ikävän alani opiskelukaverit olisivat olleet ystävien sijaan ilkeitä erihenkisiä. Näitä nimityksiä tulisi käyttää ensin etäisemmille tutuille ja hengenheimolaisille puhuttaessa, jottei joku asianosainen tai omasta puolestaan näiden kaveri karsi niitä pois. Ne auttavat tuttavia hahmottamaan tilanteet enemmän sellaisina kuin ne ovat, esim. ihmistyyppisi ja henkilösuhteiden osalta.
* 404. Vanhempiesi pitäisi ottaa ammatilliset ihailijansa niiksi nuoremmampolven ihmisiksi, joille suosittelevat mielestään hyviä kirjoja ym henkilökohtaisesti itselleen sopineita juttuja ja joiden kanssa keskustelevat pitkään oppien toistensa ajattelutavat syineen, moraalin, sosiaalisuuden tyypin ym jatkajien kanssa hyvin luontevaa, mutta uskoutua ei pidä ennen kuin nuo tuntee, etenkään jos nuorempi on ulkomaalainen ja juonivammasta kulttuurista.
* 405. Oman tekemisentavan ja tyylin löytämiselle on tärkeää, etteivät erityyppiset läheiset ole identiteetin rakennusosia itsellesi vaan vain henkilöitä, joiden kanssa joskus ollaan tekemisissä, hauskastikin.
* 406. Vanhemmillani oli vakiintunut ajattelutapansa ja tyylilajinsa ja niitä he vaativat minuktakin sanoen, etteivät osaa opettaa muuta. Mutta ei nuoren tai nuoren aikuisen oman tyylilajin löytäminen ole opettamiskysymys vaan sallivaisuuskysymys. Nuoren ominaan vaalimat elämänalueet, arvot ja kiinnostuksenkohteet tuovat oman tyylinsä, joka mm opettaa noiden alojen ammatillisia vahvuuksia. Vanhempien ei siis tarvitse osata opettaa mitään noilta elämänaloilta vaan riittää, että sietää nuoren ja nuoren aikuisen erilaista tyyliä ja antaa tämän itse valita pukeutumistyylinsä ja ostaa jotakin haavealoihin liittyvää aarretta, vihkonen, dvd,kuva tai harrastusväline.
* 407. Vanhempani tuntuivat aina olettavan että kullakin elämänilmiöllä on oma tyylinsä,jonka he olivat tavoittaneet ja joka pakottaa kohtaamaan ilmiön tietyllä tavalla. Mutta ei se niin ole vaan nuoren keskittyminen eri elämänalueisiin tuo näiden tunnelman ja näiden elämänviisauden, jolloin elämästä muodostuu erilaista kuin vanhempien, kohdataan ilmiöt eri tavalla ja tilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja.
* 408. Mitä vanhemmaksi tulet, sitä isompi osa ikäisistäsi on itse valinnut paikkakunnan, jolla asuu. Silloin kai uppoat paikkakunnan tyyilajiin ja arvoihin. Moni muuttajista arvostaa tyylilajia muttei osaa perustaitoja. Siksi nuoren aikuisen niskaan voi kaatua yksisilmäisempi kulttuuri kuin mitäväitetty taitotaso toisi. Mutta muista että esim Savo on paljon pakjon turvattomampi asua kuin vaikka pääkaupunkiseutu, ja pääkaupunkiseudulla taas akateemisuuden määrä tähtitieteellinen.
* 409. Jos haluat ammattiin, jota oppii kirjoista, niin toki satsaa myös tavanomaisiin opintoihin! Kokeneempana voit niissäkin kulkea hiukan omia teitäsi, mikä usein keventää ja nopeuttaa opiskelua. nl
* 410. Miehillä (ja kai hämäläisillä) omaan samaistumisryhmään kuuluu usein kaavamaisia miehiä (esim. ruotsinkielisiä), jotka usein ovat muita tyhmempiä, epävarmempia omassa ajattelussaan ja siksi lokerossa olemiseen tyytyväisempiä, eivätkä halua vaihtaa ammattia, ja niin he jumittavat muutkin saman ryhmän miehet tuolle alalle. Myös ikä tuo kokemusta, joten muutamaa vuotta nuoremman itsesi kaltaiset, saati sitten vielä nuoremman, voivat olla epävarmempia ja siksi mieluummin lokerossa, koska he tarvitsevat sen tukea enemmän kuin sinä enää nykyisin.
* 411. Ihmisten omat sosiaaliset taidot ja moraali eivät aina ole kovin hyvät, ja niin etäisen sivistynyt käytös niin kuin suomalainen kulttuuri näkee hyväksi ja elämänviisaaksi, voi tuoda paremman tuloksen setvien läheisten suhteiden ongelmat, jotka usein johtuvat liiasta nojaamisesta, joka kai on perua muutamaa vuotta nuoremman ikäsi ihmissuhdeihanteistasi, jotka olivat riippuvaisemmat kuin mikä nykyisin on mielekästä.
Koska ihmiset ovat erilaisia ja erilainen elämä sopii heille, liian läheiset suhteet eivät onnistu, vaan kummallakin on oltava oma yksilöllinen tyylinsä, harrastuneisuutensa, mielipiteensä jne. Silloin piirteet, jotka miltei kaikilta ovat mukavia, nousevat tärkeiksi, ja välit hoituvat parhaiten yleisesti arvostettua kautta olettamatta, että tarvitsee toisten lupia mihinkään kulttuurin moraalin sallimaan.
* 412. Nyt blogia kirjoittaessani on mieleeni jäänyt, että
sosiaaliset pakot usein johtuvat omasta ihanteesta sosiaalisista
suhteista muutaman vuoden takaa, mihin vielä samaistut ja minkä
tuttusi osassa asioita muistavat viimeisimpänä kertana, kun olet
jotakin toiveitasi kunkin aiheen sosiaalisista puolista kertonut.
Muutaman vuoden takainen on liian nojautuva, kaipaa tukea lokeroon
pääsyssä eikä vapaata elämää ihan miten vain. Jos sinulle nykyisin
laittaa sen aseman, on se liian suuri pakko, vaikka aiemmassa
taitovaiheessa se olisi ollut apua omien toiveiden vapaassa
toteuttamisessa. Ehkäpä tuttusi eivät tajua, miten nopeaan muutut
missäkin aihepiirissä ja eroa alkeiskurssille pyrkivän ja jo
jatkokurssia tottuneesti käyvän sosiaalisissa kuvioissa.
* 413. Jos nyt ulkopuolisen silmin miettisi, mistä luokitus tietylle ammattialalle tulee, niin se tulee pääosin ulkonäöstä: pukeutumisen vaatekappaleista, koko olemuksen tyylistä sekä tyypillisistä sanomisista ja tekemisistä. Lisäksi vaikuttaa se, mitä on sanonut opiskelevansa tai mitä alaa arvostavansa, ja tässä voi tulla sotketuksi johonkin tuttuun, esim. sukulaisen mieltymyksiin ja arvostuksiin, tai johonkuhun, jonka kanssa toinen on lähiaikoina jutellut, milloin pukeutumistyyli, puhetyyli (ajattelutyyppi tärkeä luokittaja) ja se, mistä aiheista tulee sanaakaan vaihtaneeksi, sekä olemuksen tyyli vaikuttavat sen, kehen jonkun lausumat ammattialamielipiteet yhdistetään. Ja jos toinen ei ole kiinnostunut aiheesta tai on liian kiinnostunut siitä, niin hän ei kuuntele selityksiä, että en minä vaan se ja se toinen, vaan jätä kokonaan vastaamatta vääriä ammattiala-arvostuksia kuvasteleviin/mainitseviin aiheisiin ja sano sen sijaan oman harrastuneisuutesi kohteisiin kuuluvalla tyylillä jotakin omista harrastuksistasi tai haaveammateistasi, niiden tyyppisistä oikeanhenkisist'ä tekemisistä, niin tulet kai luokitelluksi oikein.
* 414. Insinöörialoille pyrkiville etuja ovat kömpelyys, se, ettei sotke ajatuksiin sosiaalisia ja tunneviestejä, suorat kaareutumattomat linjat pukeutumisessa ja hiuksissa ja sininen väri, etenkin sähkönsininen, puheenaiheet insinöörialoja arvostavia. Naistenaloille pyrkiville on etua hienomotoriikasta ja herkkyydestä taidoissa, tuntevuudesta, leppoisuudesta, taiteiden harrastamisesta, elämänviisaudesta ja sosiaalisuudesta, sekä kaarevista linjoista, naisten pukeutumisesta, puheenaiheet välttävät miesten aloja ja koulua ja ymmärtävät ja osaavat em aihepiirejä.
* 415. Periaatteessahan ammatti- ja opiskelualaa saa vaihtaa miten vain, jos uudesta alastaan huolehtii hyvin sen hengessä. Ihmiset katsovat, minkä alan piireissä hengailet, eivät siis välttämättä vaadi opiskelu- tai työpaikkaa vaan vain harrastuneisuuden ja suuntautuneisuuden, mitkä ovat ajankäyttö- ja elämänpiirikysymyksiä sekä tekemisissä tietyille elämänaloille virittäytyneisyyden ja kaikennielevän ajankäyttöä ja ajattelutapoja koskevan motivaation kanssa.
Mutta ihmiset katsovat siis ajankäytön myös vanhoilta aloiltasi eivätkä he tiedä, montako tuntia puolessa vuodessa on tapana opiskella sitä alaa, jos sillä aikoo jatkaa, vaan he katsovat olemuksestasi, että kelpaisitko vanhan ammattialasi tyyppisiin tekemisiin ja kuuntelevat sosiaalisia juttujasi, että kenet olet viime viikkoina tai kuukausina tavannut, joka opiskelee noita aloja, arvostaa niitä tai on erityisen osaavainen niiden tyyppisessä ajattelutavassa, siis yrittävät arvioida, oletko sillä tavoin suuntautuneessa seurassa osan aikaa. Vanhan väärän ammatin vanhat tutut kannattaisi siis jättää pois ystäväpiiristään.
Yleensä ihmiset kai olettavat, että kunkin ammatin lahjat ja taidot oppii, jos on jatkuvasti, kuukausia ainakin, virittäytynyt niiden henkeen ja ARVOIHIN sekä elämänpiiriin, niiden näkökulmaan ja innolla puuhaa niiden tekemisiä niiden harrastus-, opiskelu- tai työporukoissa.
* 416. Mystinen saamatomuus uudella alalla kai johtuu usein siitä, että pitää mielessään jatkuvasti seuraa sen alan ihmisille, jotka ovat toimeliaisuuden tyypiltään (rytmi, tekemiset esim. katselu vai liikunta vai pondeeraaminen vai elämänviisaus vai asema vai huomioonottavaisuus jne) eri elämänaloille suuntautuneet kuin sinä. Vanhoista tutuista kuten äidistäsi tai vanhoista opiskelukavereista voi tässä suhteessa saada väärän kuvan siksi, että he tuntevat sinut hyvin ja käyttävät seurassasi sinun tyyliäsi jonkinlaisena versiona, kun taas itse ovat suuntautuneet vanhan ammattialasi tyyppiseen toimeliaisuuteen, mikä heistä kivasta muusta tyylistä huolimatta tarttuu ja johtaa vanhan ikävän alan tyyppiseen toimeliaisuuteen.
* 417. Haaveammattisi tyyppisten ammattien ja harrastusten suurten tähtien kirjoittamat elämänkerrat ja muut alan kirjat näyttävät, miten he loivat elämässään laajemmalti tilaa tuon alan ammattilaisuudelle, sen harrastamiselle, sen hyveille, sen arjelle asettamille vaatimuksille ja sen näkövinkkelille elämään. Samaa tekevät ammattiopilaitosten oppikirjat, luovat tilaa ja elämäntapaa olla tuon alan ammattilainen.
Jotkin alat on mahdollista opetella melkein kokonaan oppikirjoista, esim. insinöörialat, atk ja useimmat akateemiset alat, milloin voi saada koulun käyneen paperit, jos tenttii tai on opiskelijana ja osin ky kurssit ja osin lukee itse ja tenttii, vaikka muun työn ohessa, jollei muuten.
* 418. Jos tekee haaveensa mallinaan kuten taiteissa usein, niin joillekin käy niin, että juuttuvat tekemään pelkän haavekuvan pohjalta eikä itse tekemisten taso saa kyllin painotusta. Tekemisten taso tuo käytännön toimivuuden ja ison osan taidosta sekä onnen tunteen. Lisäksi tarvitaan jonkinlainen mielikuva tavoitteesta, mutta tekemisten tasolla kuuluu tekemisten ja kai olemisenkin painopisteen olla. Pelkän mielikuvan varassa tehdyt ovat puhdittomia ja ajan myötä degeneroituvat mielikuvitukseksi. Suunnitelmien tasohan on useimmilla tekemisissä mukana luonnostaan, mutta jos samaan aikaan on sosiaalinen jonkun sellaisen kanssa, joka arvostaa insinöörialoja yli kaiken, niin suunnitelmien taso voi degeneroitua viiva- ja ruutumalliseksi elämää ymmärtämättömäksi rankayritelmäksi. Yleensä tekemiset eivät suju hyvin, jos ajatusten ennalta suunniteltu taso dominoi, vaan aistimusten, tunteiden ja tekemisen meiningin sekä käytännön asianhaarojen dominoima tekeminen on sujuvampaa, tyydyttävämpää ja rattoisampaa, käytännön kannalta paljon mielekkäämpää.
* 419. Etsin netistä onnellisen elämän ohjeita. Eivät ne niin hyviä
olleet vaan ujuttivat työtä toisille ja opintoja, pakkopullana.
Tästäkin ohjeesta tuli ekana mieleen, että huonokapasiteettinen työstä
pitävä antaa pakko-opintojen ohjeita itseään fiksummalle.
"2) Rakenna rituaaleja
Rituaalit ovat säännöllisiä, aikaan sidottuja toimintoja, joilla on
meille merkitystä. Jos jokin asia tekee meidät onnelliseksi ja antaa
meille nautintoa, meidän tulisi pyrkiä tekemään näistä asioista
säännöllisesti toistuvia. Sinällään rituaali voi olla melkein mitä
tahansa: iltakävely puolison kanssa, kahvihetki ystävän seurassa,
säännöllisesti toistuva urheilusuoritus, viikonloppuloma tai jokin
harrastus tai muu ilonaihe. Eri ihmisille erilaiset asiat tuovat iloa
ja nautintoa. Tavoitteena olisi, että tekisimme näistä asioista
sellaisia, että ne toistuvat arjessamme säännöllisesti ilman, että
meidän täytyy joka kerta suunnattomasti ponnistella niiden
toteuttamiseksi." (Lähde: http://www.businesshealers.fi/2010/01/28/onnellisen-elaman-osatekijat/)
Mutta sitten mietin, että johtuuko tuo siitä, että rituaaleissa muut
ja maailma rakentavat jutun nautitavat osat puolestansi ja sinun
tarvitsee vaint ulla paikalle? Jos tarkemmin mietin, niin omat onnen
lähteeni ovat olleet pitkälti juuri tuollaisia, harrastuksia lähinnä
ja kivoja elämäntapapiirteitä. Esim. aikidoharrastus, joak toi puhtia
ja iloa tottumusten avustamana, kun vain vaivautui raahautumaan
paikalle. Tai metsäkävely samassa paikkaa: jollen tälle kertaa ollut
vireessä, niin tutut kauniit järivmaisemat kumminkin veivät mukanaan
ja tavoitin jotakin metsäretken motivaatiosta. Ja ennen katselin
kaikkea kaunista jatkuvasti, mutta käytännössä se oli vain tottumus.
Ja lemmikit samaten: arjen lisäksi kauneutta, seuraa ym. Kun eivät
voimani mene itse tapahtuman rakentamiseen, voin käyttää energiani
siihen, että teen jutusta paremman, nautittavamman, sujuvamman, ja
vähitellen sekin taso muuttuu tottumukseksi ja niin energiaa säästyy
muuhun. Toisaalta tarvitsee vaihteluakin. Tärkeää on kai tilaisuus
johonkin vaihtelevaan kivaan eikä kaavamainen toistaminen.
* 420. Jos haluat joltakin alalta pois, niin vältä käyttämästä siitä tarkkoja tai tarkanpuoleisia alannimityksiä ym sen alan termejä, sillä niitä käyttäessäsi näytät sen alan työhön tai opintoihin valmistautuneelta. Esim. matematiikan opinnot yliopistolla, mikä äitiäni aina niin kiinnosti, luokittuisivat insinöörialoiksi eivätkä matemaattisiksi aloiksi, mikä on insinöörialojen sisäinen nimitys.
Jos joku kumminkin painostaa sinua vaikka insinöörialan luennolle, vaikka niille, joita olet opiskellut, vaikket haluaisi sinne, niin käytä aivan toisten alojen väljää käsitystä siitä, mikä on insinööriala ja mene vähintään aivan eriluontoiselle insinöörikurssille, tai mieluummin vaikkapa akateemisille aloille peruskursseille, vaikka ihan erityyppisen akateemisen alan kursseille, vaikkapa kulttuuriantropologian, tai kaupan kassaksi tai mikä nyt vastaisi kysymykseen "Ryhdistäydy. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee jotakin hyödyllistä, mikä ajan myötä tuo sinulle rahatyön.", sillä siitä kai useasti on kyse, he vain ovat erehtyneet siitä, mikä on ammattialasi.Mutta siellä tarttee siis olla tosissaan niille aloille aikoen, vaikkapa tämän blogin kolmen ensimmäisen kirjoituksen (ja muun blogin) opastamalla tavalla, eikä vain olla möllöttämässä kuin pommisuojassa. Ja uuden alan ihmiskohtaamiset täytyy ottaa etenkin ammatillisesti ja ajattelutyypin, elämäntavan yms osalta paljon vakavammin kuin vanhaa ikävää alaasi opiskelevat tai arvostavat, jotka kuuluisi etäännyttää sosiaalisesti, vaikka he olisivat kuinka tyytyväisiä seuraasi.
* 421. Jos olet jo nuori aikuinen mutta vanhempasi ovat suuremmalla painotuksella päättämässä elämästäsi kuin mikä olisi luonnollista sinulle, niin ehkä tuo painotus on sellainen, miten suuresti vanhempiesi pitämän opiskelualasi opiskelukaverisi arvostavat vanhempiasi, kun nämä ovat oikein kasvattaneet lapsensa heidän omaan haaveammattiinsa ja ovat siksi vanhempiensa sukupolven ihmisistä parhaiten heidän esikuvikseen sopivia, olettavat, että vanhemmillasi on monta hyvää juuri heille sopivaa mielipidettä, näkemystä, tiedonsirpaletta ja pointtia tarjottavanaan. Siksi on tärkeää muistaa, ettei opiskelukaverisi vanhempien sinulle suosittelemalla alalla ole neutraali luotettava ulkopuolinen suhteessasi vanhempiisi ja itsenäistymisenhalussasi, vaan vanhempiese ihailija, joka itse haluaisi vanhempiesi lapseksi ja kokee vanhempasi itselleen läheisemmiksi ja sopivammiksi kuin sinä, joka jo haluat omille teillesi. Vanhempiesi naapureilla ja muilla lapsuudenaikaisilla aikuisilla tutuillasi voi olla samanlaista hengenheimolaisuutta vanhempiesi ammattiala-arvostuksia kohtaan, ja nuorempi polvi kasvatettu puhumaan sensuuntaisesti. Vanhempasi valitsivat asuinpaikkakuntasi sen vetovoimatekijöiden perusteella ja löysivät niin samanmielistä seuraa. Siksi muutto jollekin kivalle ja kyllin helpolle paikkakunnalle voisi olla sinulle hyvä idea.
* 422. Maalaamisesta tuli mieleeni, kun siinä voi olla ihailijoita niin varmaan muissakin taidoissa, jos toiset ihailevat tai arvostavat tuollaisia taitoja, niin he ovat kanssasi vain tuon taidon kanssa tekemisissä ja taitokeskeisesti ajattelevat, vaikka puhuttaisiin muusta. He eivät siis ole sosiaalisia, kiinnostuneita tutustumaan sinuun ihmisenä muutoin kuin tuota taitoa oppiakseen ja sen parissa puuhatakseen, mihin vetävät sinutkin mukaan. He eivät ole ne, jotka lyöttäytyvät seuraasi, koska ovat samanhenkisiä, esim samat harrastukset, arvot ja sosiaalisuuden tyypin sekä elämäntavan omaavia, vaan keitä vain, joilla on etevä taitosi kiinnostuksenkohteenaan, vaikka haluaisivat elää eri tavalla kuin sinä. Sosiaaliset suhteesi sinun oletetaan hankkivan muualta, niistä, jotka ovat kiinnostuneet samanlaisesta elämästä kuin sinä. Heidän kanssaan voi vauhdikas yhteinen tekeminen sujua, kun taas taidoistasi harrastunut seura pitää tauon sinun kohdallasi idealla että jättää sinulle tilaa olla omalla tavallasi, joka taidon tuo, mutta usein se vaikuttaa taukona, hiljaisuutena ja lisäksi tulee tuo heidän oletuksensa, että puuhataan samaa, mikä vetää mukaan heidän intonsa rippeillä. Silloin kai pitäisi noissa yhteyksissä, jos ei halua tuota taitoaan vaalia, välttää miettimästä, että tämä on ammattini, ja säästää ammattinimitys hyvin sujuville mukaville itse arvostamillesi tekemisille.
* 423. Kussakin ammatissa on oma elämänpiirinsä ja arvonsa, joita on tärkeää vaalia paljon, jotta ammattitaito olisi kunnollinen.
* 424. Kokonaisvaikutelmani on, että vaikket olisikaan sitä ihmistyyppiä, mitä rokkitähdet ovat, niin musiikkiorientoitunut talonmies voi kyllä olla: voi valita jonkin mielestään mukavan tavallisen ammatin ja pitää suurimmat ihanteensa harrastuksinaan ja ihmistyyppinään. Se on paljon helpompaa kuin päästä harvinaisiin kovin näyttäviin ammatteihin, joihin oikeastaan tarvitaan tietynlaista luonteenlaatua ja laajaa osaamista useilla eri elämänalueilla, kuten vuosikymmeniä vanhemmalla väellä.
* Tätä blogia on nyt katsottu 4 500 kertaa. Toivottavasti siitä on ollut iloa ja on auttanut paremmille vesille elämässä.
* 425. Jos minut olisi katsottu siksi henkilöksi, joka olin itse valitsemieni harrastusten ja omasta itsestäni lähtöisin olevien suurten kiinnostuksenkohteiden sekä näiden tiimoilta löytämieni ihmiskontaktien perusteella, olisin tullut luokitelluksi suurin piirtein sen tyypin ihmiseksi kuin mitä olenkin. Pois jätettäviä olisivat siis olleet vanha ikävä ala ja vanhempien yms. vaikutus sekä vanhan ikävän alan ihmiskontaktit. Kai moni klishee niin kuin äitisuhteen tärkeys syntyy siitä, kun ihmiset miettivät sen olevan liian suurella painotuksella, ja klisheen korjautumattomuus siitä, kun ihmiset miettivät sitä kokonaan poistettava asiana sen sijaan, että pienelle painotukselle kuten etäiset tuttavat. Vanhan ikävän alan juttuja ei siis saisi katsella esim. opiskelumielellä jonkun siivellä edes kerran puolessa vuodessa, mieluiten ei koskaan enää. Sekä vanhan ikävän alan opiskelukaverit yms pitäisi jättää kokonaan pois ja korvata ne jonkun mukavan alan uusilla tuttavuuksilla, vaikkapa ohimennen tavatuilla ihmisillä mukavan alan tapahtumassa, mukavan opiskelupaikan toimiston liepeillä tms. Tässä on hyvä huomata, että noiden ikävän alan suhteiden kiinteys ja jatkuvuus tulee siitä, kun tuo toinen on tyytyväisempi elämäänsä kuin sinä ja toivoo ikävän alan ympyröistä elämänsä jatkuvuutta. Erityisen huolellinen tulisi olla siinä, ettei jää muistamaan kaikkia seurustelutoveriehdokkaitaan vaan tiputtaa niistä pois ikävän alan kannattajat ja mieluusti kaikki ikävän alan liepeillä tavatut.
Omia kiinnostuksenkohteita eivät siis ole ne, joista olet kiinnostunut siksi, että joku tuttusi on niistä sinulle puhunut, vaan niitä, joita oma-aloitteisesti kaivat esille suurellakin vaivalla, jos niistä vain jossain vilauksen näet, vaikkeivät muut reagoi niihin erikoisen huomionarvoisina, esim. mielimusiikkisi, sattumalta näkemäsi kiinnostava pätkä TV:ssä, jokin laajan elämänpiirin lukuisista asioista, ilmiöistä, harrastuksista, ammateista, paikoista, taidoista, tunnelmista, elämäntavoista tms, johon vain luonnostasi olet mieltynyt ilman sosiaalisia motivaatiotekijöitä. Mutta tietenkin "tämä on parempi kuin nuo tavallisesti elämässäni olevat asiat" ei tarkoita, että tämä olisi paras, onpahan vain liike oikeaan suuntaan totutun ikävän korvatessaan, mutta siitä yleensä kuuluu jatkaa jonnekin paljon kauemmas niihin kiehtovimpiin ammatteihin, harrastuksiin, tekemisiin, elämäntapoihin yms.
* 426. Olen tässä ihmetellyt ja laskeskellut, kun olen huomannut olevani ehkä
suurin piirtein maailman paras jossakin, mitä itse olen pitänyt tärkeänä
hienona asiana maailmassa ja elämässä, mutta tuttavapiiristäni kukaan
ei ole ihme kyllä ollut harrastunut samantapaisista asioista, niin
montako näitä maailman parhaita suurin piirtein on? Jos esim. telkussa
ois joka ohjelmassa vaikka kolme aihetta tai puolta, joissa vaikkapa
kolme ihmistä voi olla osallisina, telkussa oikein tai tekemässä
ohjelman eteen jotakin olennaista. Niin jos eri kanavilla, joita
useimmin katsotaan, ois päivässä vaikka 30 tollasta ohjelmaan
pääsymahdollisuutta, niin se tekis 3 x 3 x 30 eli jotain 300 päivässä,
ja vuodessä 350 x 300 eli 100 000 linssiludetta pääsis Suomen telkkuun
vuodessa Ja jos tuota nyt sitten miettii kulttuurista toiseen, niin kun
on eri kieli ja eri maa, niin on jo ihan eri meininki ja eri asiat eri
vinkkelistä huomion kohteina, eli tulis tuollaset 100 000 per maa niitä
maailman parhaita. Mutta mitä sitten, kun muutin pääkaupunkiseudulta
Savoon, niin täällä on kanssa ihan eri maailma, eri kulttuuri, niin että
tekeekö tuo 100 000 per maakunta maailman parhaita suurin piirtein
siksi, kun niitä eri asioita on niin monta? Eli onko se maailma niin
mahdottoman vaikea paikka pärjätä, jos me vain pidetään meidän
hienoimpia suurimpia juttuja arvossa ja muut antaa meidän rauhassa olla
niissö ns. parhaita ja vaikka tehdä niissä töitä muiden eteen ja me
sanotaan, että me päätettiin tää tärkee asia, niin oliks se tärkeä
kellekään muulle? Ja jos joku valitsee asian, jotta se ois tärkeä
mahdollisimman monelle muulle, niin saiko se sitten tilaisuutta tehdä
mitään itelleen tärkeää, siks kun sillä olis ollu ihan eri ympyrät
itellään ja se ois ollu niissä oma persoonallisuutensa, mikä meinais
että se olis tehny ihan eri juttuja ihan eri tavoin kuin kaverinsa,
jotka oli ne samanlaisimmat, eniten samoja harrastavat ja summittain
samanikäiset?
Katsotaan nyt vaikka tätä meidän omaa esimerkkiä. Sirkus Finlandiaan harjoiteltiin, koirat kokoavat kirjainkuutioista sanan näyttävällä kuviokirjoituksella ja toinen (ehkä myöhemmin molemmat) tasapainoilee pallolla ym veikeää koiramenoa. https://www.youtube.com/watch?v=A0twgJONJBo Sirkus on tavallaan hieno, mutta moniko haluaa sirkukseen? Ja jos haluaa, niin monella varmaan olisi mielessään eri tyypin sirkusesitys, koska heidän vahvuutensa ja kiinnostuksenkohteensa ovat erilaiset, myös heidän tajunsa siitä, mikä on hienoa ja näyttävää, on erilainen. Ja koiraesityksiäkin on niin erilaisia: on akrobatiaa, hulivilitouhua, koiria vaatteissa, koiria muiden eläinten kanssa. Erilaiset esitykset rakentuvat eri vahvuuksien varaan ja ne treenataan eritavalla, eri hengessä, koirakäsityskin ja opetustapa ovat erilaiset. - Kai samalla lailla, vaikka tavoite olisi niin hieno, että ihminen tekee sen eteen kovasti työtä hyvällä laadulla, niin parhaan tuloksen hän kuitenkin saavuttaa lähestymällä sitä omaa kauttaan omien vahvuuksiensa myötä, oman näkemyksensä varassa, ja kun hän silloin menestyy, on hän kai ainoa tuon tyypin vahvuuksia omaava, siis paras.
* 427. Jos vanhan ikävän alan tyyppisen alan opiskelijan tai ammattilaisen kanssa jutellessa jumiutuu jokseenkin suoraviivaiseen totisen toverin lähestymistapaan, joka ei sosiaalista taitoa salli, ei tuo liikkumavaraa omien toiveiden suuntaan, niin tuo oli varmaankin tuon toisen asenne keskustelemaan lähtiessänne, se oli siis hänen tekemisensä, johon lähdit mukaan, kun lähdit keskustelemaan. Jos haluat viisaamman lähestymistavan, niin etsi sitä viisautta enemmän arvostavista yhteyksistä: esim. taiteen harrastamisesta, elämänviisaudesta keskustelemisesta, uskonnosta ja viisaudesta kiinnostuneesta seurasta, harrastamishenkisistä naiskontakteista, yms. Sama käy, kun nuorena aikuisena juttelet vanhempiesi kanssa: he ovat menettäneet osan kotiympyröistään ja nojaavat sinuun, että mites tästä eteenpäin. Kun tuon heidän nojaavuutensa huomaa, se tarttisi laittaa korvan taakse eikä unohtaa, kun he matkivat itsenäisyyttäsi, sillä nojaavaisuus on heidän todellinen asenteensa, elämäntilanteensa, joka siis tarttuu, kun sellaisessa seurassa usein, esim. kerran viikossa tai kahdessa yhteyttä pitäen, on. Siksi ei pitäisi niin paljoa pitää yhteyttä vanhempiinsa.
* 428. Jos kokee vahvasti, että maailmassa tarvittaisiin jotakin parannusta, työtä, ammattitaitoa, opiskelua tms - esim. sitä, ettei tarvitsisi niin paljon työtä tehdä, etenkään ikävällä alalla - niin se tulee usein tulkittua työkeskeisyydeksi "Tuo on se tyyppi, jonka mielestä työ on tärkeää. (Ei meidän mielestä ole niin tärkeää.) Tehköön siis itse kovasti töitä, vaikka tuota ikävää työtä, jossa jo on." ja johtaa vanhan ikävän työn tai jonkin muiden tärkeänä pitämän työn työpakkoon. Tartu siis toimeen ja tee heti jo nyt oma osasi noiden maailman suurten kysymysten eteen, vaikkei se ammattitaitosi vahvin alue olisikaan. Aloita, niin opit ajan myötä lisää, saat kimpale kimpaleelta jotakin tekemisen arvoista tehtyä sen sijaan, että ajautuisit aivan vääränlaisiin tehtäviin. Tee tuota työtä itse,s illä juuri sin koet sen erityisen tärkeäksi ja juuri sinä joudut sen vuoksi työpakon alle. Jos ongelma, jonka haluaisit korjat, on hankala, kokeile useita reittejä yhtä aikaa ja opiskele sitä sun tätä aiheen tiimoilta, ota mallia muiden lahjakkuuksista, hanki elämänkokemusta, yms.
* 429. Uusi elämänpiiri, näkökulma, osaamisen kirjo, tuttavapiirin suuntautuneisuus ja tekemiset eivät ole jatkuvasti mielessä pidettäviä maailmankuvan osina, sillä maailmankuva on vain tietoa eikä sitä kannata pitää koko ajan mielessä (tuo saamattomuutta, kun tekee varatuksi, muttei ole tekeminen), vaan elämänpiirin muutos näkyy erilaisissa tekemisissä, tekemisten hengessä, isomman tekemisten kirjon tyypillisissä piirteissä ja erityyppisesti suuntautuneiden ihmiskontaktien tärkeydestä elämässä.
* 430. Hämmästyttävän erilaisista asioista ihmiset saavat elantonsa. Bill Gates, jolla on miljardiomaisuus, näyttää kokopäiväisesti omaisuudenhoitoon keskittyneeltä. Olikos tuo nyt sitten sitä ihanne-elämää ja kenelle on? Poliitikon pitäisi pitää kokouksissa istumisesta, edustamisesta, ihmsiten kanssa juttelusta, mietintöjen lukemisesta ja laatimisesta ym. Kuka tuota nyt sitten jaksaa hyvillä mielin vuoden toisensa perästä? Se, että joitakin asioita pitää ajaa, merkitsee, että tarvitaan siihen sopivia henkilöitä, maksetaan näille palkkaa siitä. Mistä itse pidät niin paljon, että huviksesi tekisit sitä päivät pitkät vuodesta toiseen ja olisit tuttujen silmissä sen ammattialan henkilö? Itse pidän metsässä kulkemisesta ja siksi kävin eräopaskurssin, mutta työtä siitä en osannut saada, niin kuin en monesta muustakaan puisto- ja maataloustöitä ja postia lukuunottamatta. Joku tykkää olla busskikuski, toinen torimyyjä, kolmas musiikinopettaja, jne. Ja siitä pitäisi sitten asennoitua niin, että saa siitä palkkaa. Luontevaa maksaa palkkaa sille, joka jaksaa sitä päivät pitkät.
* 431. Ihmisellä näyttäisi olevan vain yksi sosiaalinen asema, jolla hän huolehtii sekä työn, vastuuntunnon että oman elämänsä asiat. Jos sosiaalisessa suhteessa itse tai muut luulevat, että olet suunnilleen samankaltainen kuin toinen, niin että molemmille tulee suunnilleen samankorkuinen asema, niin isomman kapasiteetin vastuuntuntoinen ihminen menee ihan lyttyyn, kun kaikki tuumivat, että vastuuntunnon vaatimat maailman tärkeät asiat pitää ensi sijassa huolehtia, vaikka oma elämä siitä kärsisi, ei jää tilaa huolehtia omasta edusta. Samaan aikaan heikomman kapasiteetin vastuuntunnoton henkilö saa liikaa tilaa ja niinpä hänen omasta elämästään vain huokehtivat teot osuvat toisiin, kenties laajallekin, sen tyyliset kuin että laitanpa nämä esineet nyt tuohon, käväisen keittiössä, katson kelloa ja sitten taas menoksi, eli käytännön elämän huolehdittavia asioita, joissa ei ole sosiaalista huomaavaisuutta eikä muuta kuin omien toiveiden ja käytännön juttujen huomioimista. Yleensä ihmiset kai olettavat,e ttä ihmisellä on erikseen monta asemaa, on mm työ, taito, moraali, viehättävyys ja oma elämä, kun taas käytännössä viehä'ttävyys on muista huolehtimista ja nuo muut asemat eivät ole erikseen, vaan yhden viedessä tilaa jäävät muut asemat samalla ihmisellä pienemmiksi, jollei kokonaistilaa ole juuri vastuuntunnon ja taidon täydessä määrin. Eli ei voi säätää edes sosiaalista asemaa samaksi kuin ihmissuhteillaan, vaan käytännön jutuista ja yhteiskunnan toimivuudesta huolehtivat tarvitsevat erikokoisen tilan myös sosiaalisina suhteina. Vasta se mahdollistaa toisten hyvistä puolista hyötymisen ja huonojen puolien ohittamisen vanhingoitta.
* 432. Kokoaikainen harrastuneisuus jostakin yhdestä asiasta ei useinkaan tee onnelliseksi, vaan tarvittaisiin muuiden tekemisten ja muiden kiinnekohtien tuomaa joustonvaraa, vaihtelua, harrastuksen voimakkuuden ja tavan säätelymahdollisuuksia, enemmän persoonallista otetta ja koko laajan elämänpiirin tuomaa väriä ja kiehtovuutta sen mukaan kuin minkä verran itselle on hyvä.
http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2013/11/some-observations-about-who-is-happy.html
* 433. Jos pitää juosta mäki ylös tai on jokin taitotaso, joka pitäisi tavoittaa, tai jokin suoritus, jossa pitäisi tietty rima ylittää, niin usein iskee jonkinlainen viimeisen askeleen rimakauhu: alku ja kesivaiheet sujuvat hyvin, mutta sitten voimat hiipuvat juuri ennen rimaa etkä saa suoritusta kasaan kuin juuri ja juuri tai ehket ollenkaan. Siinä ei ole kyse voimien loppumisesta tai illuusiosta vaan siitä, että hahmotat tilanteen riman lähestyessä eri tavoin, liiaksi rimaan keskittyen ja siksi kauemmas yrittäminen, parempaan yltäminen lakkaa, jumiutuu ja sotkeutuu suorituskeskeisyyden tehottomuuteen. Alussa katsoo kauemmas, yrittää pitkää matkaa, samoin keskivaiheilla, mutta lopussa matkakeskeisyys katoaa ja tilalle tulee ties mitä sosiaalisia aatoksia kovin pienen näkökentän kanssa. Siksi paljon paremmin saa aikaan, jos yrittää kauemmas ja vain ohessa nuo suoritukset, joita tarvitsee. Esim. puolivälin työ voi tästä syystä olla helpompi saada kuin haaveammatti: saavut siihen ohimennen, kun taas haaveammatin läheisyydessä ehkä jäät pondeeraamaan ja epäröimään liian kauaksi aikaa. Hanki siis muita elämäntaitoja, joiden varassa jaksat haaveammatinkin työhön kuin ohimennen mutta motivoituneena.
* 434. Uudelle ammattialalle suuntautumisen mukana tulee sen tyypillisten edustajien elämäntavat, mikä ei välttämättä sovi yhteen sen kanssa, minkä tyyppisten tekemisten itse haluaisi olevan päiviensä pääsisiältö, ts. mukavuuden ja viihtyvyyden kannalta se ei ole kaikille paras vaihtoehto ja niin ei jaksavaisuudenkaan. Itse, kun olen kirjoitellut paljon, olen joutunut kirjallisesti suuntautuneiden lokeroon, mikä ei ole kiva, koska olen kiinnostunut aiheista, elävästä elämästä, enkä sisällä istumisesta ja lukemisesta. Eli pitäisi joko valita ammatti, jonka tekemisistä pitää täysipäiväisenä toimintana ja elämisentapana sellaisina kuin ne sen alan tyypillisillä ihmisillä yleensä ovat, tai sitten valita jokin erityislokero eikä ihan uuden ammatin tyypillisintä. Osa ongelmasta syntyy kai ilmiselvyydestä: jos teen paljon taiu toitotan, että tähän ammattiin haluan, niin joudun sitten kun ammatin tienoille pääsen, niin sen friikin lokeroon enkä jonkun, jolla on paljon muita kiinnostuksenkohteita. Ehkä uusdi ammatti tuli jo vähemmälläkin selväksi, :)
* 435. Liittyisivätköhän olemukseen tahtomatta tulevat vääränhenkiset piirteet siihen, kun useat miehet tavoittelevat miesmäistä kaavamaista tyyliä. Pitäisi ehkä olettaa, että toiset voivat olettaa sinunkin ehkä tavoittelevan kaavamaisuutta, ja niin nostavat esiin olemuksessasi piirteitä, jotka ovat etäällä omimmasta lajistasi, kun ne muka ovat sellaisia kaavamaisuuksia, ja niin olemukseesi jää tyyli, jonka yritit karsia asiaankuulumattomana pois. Silloin pitäisi kai vain tuumia, ettei minulla ole sellaista kaavamaista tyyliä, vaikka tuo toinen niin luulee - pitää hänen havaintojaan teorialähtöisinä ja ainakin osin virheellisinä eikä ihan vain aistihavaintoina, katselemisena.
* 436. Jos olet opiskelukavereitasi fiksumpi tai enemmän omille muille teillesi pyrkivä ja juttelet opiskelukavereidesi kanssa niitä näitä mm omista toiveistasi ja elämän mahdollisuuksista, niin eivät nämä seuraa samoja teitä yhtä pitkälle vaan tipauttavat keskustelun ja sen mukana sinut aina samaan vanhaan lokeroon, jonka puitteissa olette tuttavia, tai kääntävät puheen johonkin muuhun, joka ei ole luomassa tietä haaveisiisi. Haaveiden aihepiireistä juttulevat ja niihin päin oikeaa tietä elämässä tekevät löydät haaveidesi aihepiirien tapahtumista, sillä he ovat jo valmiiksi suuntautuneet noihin aihepiireihin, kun taas opiskelukaverisi vain opiskelijaelämään ja omiin muihin kiinnostuksenkohteisiinsa ym elämänsä piiriin.
* 437. Jos luet tai opiskelet tekstejä, jotka on tarkoitettu kulttuurillisesti laajan joukon luettaviksi, niissä on helposti kaavamaisuuksia ja liian teoreettinen lähestymistapa ja jää lukijalle hämärän peittoon, miksi nissä on käsitelty käytännön juttuja siten kuin on. Jos sen sijan luet harrastelehteä tai harrastusseuran tiedotetta, ymmärrät yleensä kulttuurin, joka noilla kanssasi samoin harrastuneilla on, johon kirjoitukset on sovitettu, ja niin pääset paljon omakohtaisempaan tekemisentapaan, ikään kuin löydät itsesi ja aidot mieltymyksesi sekä toimivan arkijärjen, jotka katosivat keinotekoisen roolin alle, kun et ymmärtänyt laajalle piirille tarkoitetun kohderyhmien näkövinkkeleitä, ajattelutapoja ja elämänpiiriä sekä tyypillisiä tilanteita kyllin isolta joukolta kirjoittajan tavoittelemia lukijoita.
* 438. Ulkonäön, oman kodin sisustuksen ja vaatteiden sekä joidenkin puheiden ja mielipiteiden ei kai kuuluisi kommunikaation kannalta olla niinkään minäkuva ja itsestä kertomista kuin joukko asioita, perspektiivejä, arvoja, tekemisentapoja jne, joiden kautta toiset pääsevät lähemmäs sinun valintojasi. Esim. esineiden tyyppi oikeisiin elämänalueisiin viittaava ummikollekin eikä tarkalleen tietynlainen vaikka olisi väärältä elämänalueelta, muttei noin kai voi kaikkea valita vaan jotakin vain.
* 439. Jokaisen kanssa ei voi olla yhtä läheinen vaan säätelyvaraa tarvitaan, varaa ottaa etåisyyttä tai valita joku hyväksi seuraksi. Voiko olla, ettei etäisyys ole niinkään kiinni siitä, kenestä haluan ottaa mallia ja kenestä en, vaan seurallisuuden tunteesta? Jos ei halua ottaa mallia esim. vanhemmistaan ym väärille ammattialoille suuntautuneesta väestä, ei pitäisi pitää seuraa heille vaan olla muodollisen etäiset välit ilman mitään sosiaalisia tuntemuksia kuin ei haluaisi niissä mukavuutta eikä sosiaalisia havaintoja? Eikä etenkään urautumista oleskelemaan turhan päiten seurassa, jonka piirteitä ei halua omaksua itselleen?
* 440. Jos sinulla on perinteisesti ollut jokina mmattialahaave, joka on sinulla vieläkin ja johon olet suuntautunut muttet jotenkin vain ole eksynyt sille alalle, niin ota vaikka joka toinen viikko selvää alan opiskelumahdollisuuksista, opintoihin hakemisesta, hyvistä oppikirjoista, niiden ostamisesta ja opiskelusta, suoraan tai lyhyen koulutuksen jälkeen töihin pääsystä, aikuiskoulutuksesta, alan tapahtumista, muiden tasosta alalla ja omista oppimismahdollisuuksistasi, jotka kai iän myötä ovat paremmat joustavampien opiskeluteiden ja elämänkokemuksen tuoman avun myötä. Esim. insinöörisuuntautuneille ja kaupunkiin muutosta haaveileville käy kai usein niin, etteivät vain jotenkin saa aikaiseksi, koska esikuvat voivat olla saamattomia ja eivät niin taitavia ammatinvalinnassa. Mutta silloin voi turvata nuorena aikuisena opittuun: näin otan selvää hakumenettelyistä ja tuista, täytän lomakkeen ja ihan vain laitan postiin, nämä kirjat tai esitteet pitäisi lukea ja osata, nuo tarvikkeet hankkia ja nuo tiedot kysellä jostakin neuvontanumerosta yms.
* 441. Vaikuttaa siltä kuin ammattialahaaveita olisi kolmea sorttia, joista yksi on luovuttava ja kaksi tavoiteltavia. On hienoja asioita, itseisarvoisia taitoja, suuria saavutuksia, joihin haluaa stasata, joista haluaa oppia paljon, mutta jotka eivät tekemisenä ole sitä luontevinta, joka laulaen sujuisi päivät pitkät vuodet kaiket, kun vain saa sen tyyppistä askaretta. Sellaisia taitoja kannattaa harrastaa, kenties osallistua johonkin projektiin, olla niiden alan pätkätöissä, mutta välttämättä ei sopisi varsinaiseksi ammattilaiseksi. Sitten on sellaisia tekemisiä, joista pitää kovin niiden tyypin vuoksi ja joissa viihtyy, ovatpahan tavallaan ihan tähdellisiä tehdäkin. Ne kai parhaiten sopisivat ammatiksi. Sitten on niitä asioita, joissa on jutellut erityyppisten ihmisten kanssa ja tullut omineeksi asemaa heidän hyveissään, heidän haaveissaan, heidän arvojensa piirissä ja heidän ammatissaa, haaveammateissaan tai harrastuksissaan, vaikkei itse pidä sen tyypin puuhasta tai pidä noita arvoja niin keskeisinä. Sellaisia tilanteita syntyy etenkin nuorena ja lähipiirin silmissä asemasta kilpaillessa. Pitäisi antaa kunkin lokeroitua omalle alallee, omien keppihevostensa pariin eikä julistaa itse muiden ammattialojen vahvuuksineen olevansa noissakin jutuissa parempi, sillä kun toiset arvostavat niitä yli kaiken, niin joudut niille aloille töihin, jos kerran olet niillä etevä, ja niin joudut ikävään motivoimattomaan työhön, jossa et saa saavutuksia itse arvostamissasi asioissa. Lähes jokainen tarvitsee ammattiylpeytensä omilla haavealoillaan, anna se heille.
* 442. Voiko olla, että jos vanhempasi kehuivat tai luonnehtivat taitojasi ja suuntautumistasi sinut tavalla, joka tuppasi viemään käytännössä heidän omille kiinnostuksenkohteilleen, heidän haaveammatteihinsa, niin kyse oli vanhempien mieliaiheista, niidenkuvastumisesta siihen, mitä he lapsistaankintulivat miettineeksi ja puhuneiksi, eikä lasten oman luonteenlaadun ja suuntautumisen kuvauksesta. Tiedesuuntautuneet vanhempani kehuivat minua ja lapsiaan ylipääyään järkeviksi ja fiksuiksi, kun taas tunteet, sosiaalisuus, tekemiset ja omat kiinnostuksenkohteet sivuuttivat - kai siksi, etteivät ne niin heitä kiinnostaneet vaan he pohtivat omia harrastuksenkohteitaan. Jos äiti ja is olettavat itsensä erillisemmiksi ja etäisemmiksi kuin mitä käytännössä ovat esim tietolähteinä lapsistaan, niin silloinhan he saattavat puhua etenkin omista kiinnostuksenkohteistaan vaikka puhe ohimennen sivuaisi myös lapsia. Lapsen kai oletetaan olevan niin ertillinen olento, että harrastaa omia juttujaan niihin ammatikseen aikoen, vaikka ne olisivat hölynpölyä lähisukulaisten silmissä. Ja lahjakkuus ja ammattitaito rajentuisivat silloin mielenkiinnon ja tuon ammatin esikuvien varaan, harrastus kasvaisi suuntautumiseksi ja se johtaisi työhön.
* 443. Voiko äidin ja isän liian vahva asema olla osin peräisin sanasta "vanhemmat"? Ehkä usein halutaan viitata kaikkiin itseä vanhempiin tuttuihin ym ja näiltähän tosiaan voisi oppia paljon, itseä bamhemmilta ystäviltä etenkin. Voisiko esim termin "vanhempi väki" korjata viittaamaan kaikkiin itseä vanhempiin eikä vain vanhuksiin?
* 444. Se, mikä olisi sinusta hienoin tapa elää, ei useinkaan ole merkittynä hienoimmaksi vaan ulkopuolisten ei-arvostavien silmin nähdyssä muodossa. Niin esim. "laiskan päivät" (mitä en itse niin arvosta, kun pidän mukavasta tekemisestä ja toimeliaisuuden ja vapaamuotoisuuden vaihtelusta) olisi merkittynä "Siellä on ikävä kyllä paljon työttömyyttä." tai "Siellä on tuo liikalihavuus ongelmana. Kokiksi ainakin pääsisit, tai tarkoilijaksi. Mutten tiedä, onko siellä niin paljon muuta."
* 445. Soittimessa ja vaatteissa taitaa olla sama juttu: väreillä ja tyylillä symboloidaan sitä, mitä halutaan, eikä sitä, mitä ollaan. Esim. tuntevan ei tarvitse pukeutua koko ajan punaiseen, vaan punaiseen pukeutuu sellainen, joka haluaa tunteita lisää elämäänsä tai ainakin paljon juuri silloin. Siksi kai koodipukeutumiset ovat niin hankalia, kun ne ovat ikään kuin toive saada koodin mukaisia juttuja lisää elämäänsä. Jos haluaa erilaisen elämä'n, tarttis saada pukeutua toiveidensa mukaan jo valmiiksi, vaikka olisi vanha työ tai opiskelupaikka vielä.
* 446. Vanhasta alasta ei pääse kunnolla eroon, jollei lakkaa olemasta usein tekemisissä sen alan ihmisten ja sille alalle suuntautuneiden ihmisten kanssa, sillä mikä tahansa aihepiiri laajenee elämänalueeksi, jos sen ottaa fokukseen ja sille antaa tilaa sen, minkä se ansaitsee. Sen sijaan voisit napata joukon sinua kiinnostavia asioita tai edes ei-ikäviä asioita, olivatpa ne pieniä tai suuria ja tehdä niistä elämäsi fokuksen, elämäsi piirin. Jos esim. nappaat ihan vain jonkin asian, jonka tiedät, mutta joka ei ole aihepiiri elämässäsi, niin näet miten se ajatteleminen elämänalueena tuo sen arkeesi, esim. "paperiliidokit": luppoaikaa, paperia, lapsia, lapsuuden lennokkihaaveita, lentokoneita ja hävittäjiä, käsillä tekemistä, näppäryyttä, käsitöitä, lasten leikit, työhön kyllästymistä, venttaamista, paperista taitellut esineet, värillinen paperi ja askartelu, paperitöitä ja lukemista, opiskelua - kuinka usein tällainen henkilö törmää paperiliidokkeihin liittyvään aiheeseen? Entä sinä tavallisesti?
* 447. Auttaisikohan oman suuntautumisen löytämisessä, jos heila saisi olla kymmeniä vuosia eri ikäinen, niin ettei sen tarvitsisi olla puolisoehdokas vaan joku mielenkiintoinen henkilö lähinnä. Että esim. minulle lapsena olisi sanottu, että sinullahan on se haitarin soittaja, mene katsomaan, ja siinä minä sitten suurisilmäisenä olisin seisonut ihmeellisen haitarinsoittajan vieressä ja katsellut, oppinut jotakin sellaisesta elämisentavasta ja sellaisista ihmisistä, vaikka toinen olisi ollut vanhus.
* 448. Kotoa pois muuttaessa olisi kai hyvä, jos etukäteen jo olisi "Elä ja anna toisten elää"-meininki http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html ja katsoisit jotakin kivaa soluasuntoa tai pientä yksiötä ja pyytäisit vanhemmiltasi jotakin apua arkitarpeellisen tavaran hankinnassa kuten vanhoja astioita ja verhot tai matto. Ihan alun vanhempasi varmaan selviävät yksikseen, mutta ensi viikkojen jälkeen muutettuasi pois kotoa he tarvitsisivat uuden harrastuksen, esim. soittimen josta pitävät, tai matkoja, tapahtumia, retkiä, yhdistystoimintaa, käsitöitä, muita ihmiskontakteja, kirjastn musiikkiosaston CDitä iltoihin eloa tuomaan, yms., jotteivät pyydystäisi sinua takaisin luokseen tyhjyyden täytteeksi. Sinun olisi hyvä löytää esim. osa-aikatyö, josta saat tarvitsemasi rahat, jottet rahantarpeessasi totuta vanhempiasi siihen, ettei mikään muuttunut heidän elämässään.Samalla pitäisi tajua, ettei muiden nuorten aikuisten hienous tai kivuus, kun vanhempasi ovat heidän kanssaan jutelleet, ettei se tarkoita, että sinuun pitäisi pitää yhteyttä vaan sitä, että vanhempasi kyllä pärjäävät omillaan.
* 449. Luin joskus vuosia vuosia sitten kirjan Wayne W. Dyer: Pulling Your Own Strings, ja se oli hyvä, auttoi nuorta aikuista itsenäistymään, kun vielä kuuntelin vanhempieni mielipiteitä. Psykologiaa en ole lukenut, koska se ei sovi käsitykseeni siitä, miten oppia hyvät ihmissuhdetaidt ja ihmisymmärrystä: jakamalla arjen toveriensa ja tuttaviensa kanssa, ymmärtämällä sen ilmiöt ja sitä kautta sekä omat että toisten reaktiot niihin, ymmärtämällä omasta kokemuksesta elämänolosuhteiden vaikutusta ja saamalla itse valita, elämällä juuri sen verran vapaasti ja olemalla juuri sen verran vaikutusvaltainen eri asioissa, että on tervehenkisen hyväntahtoinen, käytännössä. Sen sijaan buddhalaisuudesta olen lukenut muutamia kirjoja etsiessäni elämänviisaampaa näkökulmaa vanhempieni luomalta ateistiselta taustalta lähtien.
* 450. Pari kolme tapaa, joilla olen itse uuden ammatin lokeron saanut, mutten sitten ole käytännössä osannut saada ammattia:
Ensinnäkin voi harrastaa aihetta täydesti panostaen sekä siihen että laatuun ylipäätään "Elä ja anna toisten elää"-ohjeen suomalla elintilalla, jolloin voi kasvaa taitavaksi sekä tuossa taidossa että tervehenkisessä elämisessä.
Jos taas tuo on liian hankalaa, voi oikeaan lokeroon päästä suojaamalla mahdollisuuksiaan harrastaa ja mahdollisuuksiaan valita ammattinsa vapaasti: aikaa kotona tuo mahdollisuuden harrastaa omin päin, kylläinen vatsa eheyttää siellä missä oma taito tai olosuhteiden otollisuuden määrä ei riitä, taitavat esikuvat siis tuollaisten elämänalojen tähdet näyttävät tietä siihen, miten olla tuolla tapaa suuntautunut ihminen siis lahjakas ja taidoissa kehittyvä tuon ammatin lokeroon luonnostaan jäävä.
Siellä, missä yhteisön käytännöt luovat nuorille aikuisille tietä tietynlaisiin sinulle sopiviin ammatteihin, voi vain tarttua tilaisuuteen ja olla yksi niistä onnekkaista, joille tuollainen ammatti sopii, mutta se kai edellyttää, että olemuksestasi näkevät tuntemattomat tuon alan työnantajat, että olet sillä tavoin suuntautunut luonteenlaatu ja sellaiseen työhön rattoisasti motivoitunut.
Ehkä kans toi http://happinesstipsblog.blogspot.fi/2014/07/do-not-describe-yourself-detailedly.html
* 451. Kiinnekohtien positiivisuudella on väliä myös ammatinvalintamahdollisuuksien kannalta. Ei kannata olla erityisemmin seksuaalinen keväällä, kun kaikki ovat
jaksamattomia, vaan mieluummin kesällä, kun on kaikilla hyvä mieli ja
ulkonäkö parempi ja jaksavaisuutta riittää, millä kantaa yli tulevien
aikojen, ja pitkin vuotta kivoissa yhteyksissä, joita juuri haluaa
elämäänsä lisää.
* 452. En tätä nyt niin tiedä, mutta tällainen vaikutelma minulla on.
Eri
kulttuureissa eivät ihmiset ole perusluonnoltaan niin erilaisia,
ovatpahan vain eri taidoilla ja erilaisten olosuhteiden, käytäntöjen ja
erilaisen kulttuurin ja eri ilmaston armoilla ja toki voivat olla jonkin
verran eri taipumuksia omaavia yksilöitä.
Niinpä esim. systeemien
korjautumattomuus, joka etenkin nuoria aikuisia painaa, liittyy siihen,
että koulutus käsittelee omalla kielellään ja ajattelutavallaan vain
tiettyjä asioita ja nuoren omat ajatukset ja elämänkokemus taas toisia
asioita. Omat ajatukset usein muodostavat kuvaa elämästä, siis
elämänviisaudesta, ja yhteisön toiminnan sujumisesta, kun taas kouluasia
on tietoa jostakin aiheesta. Niinpä jos koulun linjaus menee pieleen
jossakin, nuori ei osaa koulun kuuntelemalla koulun kielellä korjata
sitä. Paljon on myös kiinni siitä, miten hyvin nuoren oma sana painaa.
Aasiassa käy kai usein niin, että jos nuori keskustelee jostakin, mitä
on ymmärtänyt elämänviisaudesta, niin keskustelukumppani helposti
viittaa johonkin kulttuurilliseen viisauteen samasta aihepiiristä tai
vanhempien ihmisten sanomisiin, ja niin nuoren oma näkemys, joka
kuvastui sanomisten sanamuodoissa, jää pois ja tilalle tulee sama kaava,
esim. se mitä buddhalaisuudesta yleensä toistellaan. Sen sijaan
Suomessa, missä yksilöllisyyttä ja vapautta, itsemääräämisoikeutta
arvostetaan suuresti ja tuetaan, vaikka yksilö haluaisi jotain mitä muut
eivät voi ymmärtää tai halua ollenkaan itselleen tai vaikka yksilön
arvostelukyky menisi noissa asioissa pieleen, niin jätetään yksilölle
oma näkemys, omine sanoineen, omine valintoineen, päähänpistoineen, ja
niin ammatinvalintakin on vapaa, jos vain taidot riittävät. Samoin
yhteisössä elää elämänmakuisempi elämänviisauden kirjo kuin yhteisön
virallinen viisaus kirjoitetussa muodossaan.
* 453. Jos vanhemmillasi tai muilla vanhoilla tutuilla on tavatessasi heitä tai muuten ollessasi tekemisissä häiritsevän muodollinen kenties koulumainen tyyli, niin eikö se ole tyyli, joka omaksutaan, kun halutaan etäännyttää välit, kun ei koeta luontevaksi enää tällä iällä olla tekemisissä ollenkaan niin paljoa kuin aiemmin. Jos tuon toiveen saisi jotenkin sopuisasti sanoiksi asti, niin etääntyisivätkö välit silloin luonnostaan ja kukin pääsisi omille teilleen?
* 454. Haaveammattiin kuuluu monta muutakin asiaa kuin vain sen taidot ja työpaikka. Siihen kuuluvat arvot ja jotakin elämäntavasta sekä yleensä olisi hyvä, jos muutakin elämää tuntisit, osaisit elämän perustaidot ainakin ja olisit ihmisten kanssa toimeentulevainen skä elämäntavaltasi hyväätekevä vaikute muille tai ainakin ihan ok aikuinen.
* 455. Voiko olla, että jos joku tuttu tai vieraskaan keskustelutoveri yhdistää sinut johonkin asiaan tai henkilöön, esim. ammattiin, jota juuri olet selittänyt hänelle, että se ei ainakaan liity tähän aiheeseen tai sinuun, niin hän ei omasta puolestaan varsinaisesti tarkkaavaisesti keskustele vaan on jotenkin hajamielinen, välinpitämätön, vailla aitoa kiinnostusta aiheeseen, vaikka se olisi tärkeä, ja niin jos mainitset jonkin aiheen, vaikka se olisi muodossa, ettei sitä ja sitä, niin hän tuumii, että aha tuo asia siis liittyy tähän aiheeseen. Eli jollet halua jotakin aihetta itseesi yhdiustettävän, niin älä mainitse sitä ollenkaan edes kieltolauseessa, vaan jos toinen mainitsee jotakin siihen liittyvää, ole hajamielisesti vastaamatta ja vaihda heti aihetta innostuneesti upoten johonkin aivan muuhun sinua kiehtovaan aiheeseen, sanallakaan eksymättä väärän aiheen mainitsemiseen. Onko tämä, miten ikä vaikuttaa keskusteluun: samnikäiset keskustelevat mutta eri-ikäiset vain mainitsevat asioita? Eri ammattialaryhmien välillä voi olla samantapainen ero: puhu pitkään kiinnostavista aiheista, paljon kiehtovaa asiaa, eikä mitään infoa ikävistä ammateista.
* 456. Keskustelemine jumiuttaa elämään keskustelun perspektiiviin arvoineen ja
lähestymistapoineen. Keskustella ei siis pitäisi vanhempiensa, näiden
valitseman asuinpaikan naapureiden yms kanssa vaan itseä kiehtovien
aiheiden harrastajien kanssa noista kiehtovista aiheista ja katsella
videolta tai lukea jostakin haavealojensa taitavimpien opetuksia, työtä
yms ja pitää noita esikuvia keskeisinä henkilöinä elämässään niin, että
oppii tyylin, tekemisentavan ja arvopainotusten myötä lahjakkuutta ja
ammattitaidon haavealoillaan.
* 457. Eikö kuiva tyyli tule siitä, kun ihminen haaveilee jostakin kuivasta muttei käytännössä tee sitä lähimainkaan niin paljon. Jos koululaisella tai opiskelijalla päivän tekemiset ovat kuivan tyyliset, tulee siitä vaikutelma kropan kohdalle ja, jos toivoo itse peheämpää, niin lässy vaikutelma sosiaaliseen tilaan. Joka toivoo armeijamaiempaa, on yleensä kuivan asiakeskeisen ja sotilasmaisenkin oloinen sosiaalisen tilansa kohdalta. Näin syntyy esim. joidenkin kotirouvien sosiaalinen olemus: pehmeiden tekemisten kanssa tekemisissä oleva kropan kohdalta ja kuivan asiakeskeinen tai riiteleväinen kehon ulkouolella sosiaalisen tilan kohdalla.
* 458. Ympäristössä vallitseviin arvoihin ja meininkiin vaikuttaa etenkin asuinseutu pääammatteineen. Maantieteellinen sijainti tuo tiettyjä väistämättömiä etuja tai haittoja tietyille ammateille ja elämänaloille, ja niin se määrää paljolti seudun ammattialajakaumaa, mikä taas määrää seudulla dominantit arvot ja meiningin, mitä on vaikea nuoremman polven joukollakaan muuttaa, sillä arki pyörii pitkälti noiden ammattien varassa. Sen sijaan muutto toiselle ihan erilaiselle paikkakunnalle on helppo juttu. Tarttee valita paikka, jonka hengen, meiningin ja pääammattialojen kanssa on samanhenkinen itse, etsiä vuokra-asunto-, työpaikka- ja opiskelupaikkailmoituksia sekä tietoa seudun eri alueiden turvallisuudesta ym muuttajille tarpeellista. Sitten vain tavarat kassiin ja bussilippu. Ensi alkuun katselee meininkiä ja tutustuu tärkeimpiin paikkoihin.
* 459. Jos sinulla on jokin soitin, niin sen ja sen säilytyskotelon karkea muoto ja symboliväri voivat arvaamattoman paljon määrätä sitä, mille ammattialalle joudut: laatikkomainen haitari insinöörialoille, pyöreä kitara sosiaalinen (?) ja pyöreän koukeroinen viulu taiteellinen. Näin vaikket nykyisellään soittelisi. Symbolivärillä on myös väliä: musta on ihan eri juttu kuin vaikka puunvärinen, valkea tai punainen.
* 460. Vanhat ympyrät suojelivat vanhan tyypin tekemisiä, olivat niihin virittäytyneitä, niitä arvostavia, vaikkeivät kaikki tekemiset olisi olleet ammatteja vaan osa etäisempiä, harrastuksia, kiehtovia asioita jne. Jos joihinkin ihmissuhteisiin tarvitsi etäisyyttä, toi se samalla itsenäisyyttä omaan meininkiin. Uusissa ympyröissä tarvitsee rakentaa vanhaakin elintilaa uudelta pohjalta, uusien arvojen varaan, mikä tarkoittaa, että vanhat tutut arvot, harrastukset, tekemiset ja kiehtovuudet löytyvät eri kohdalta suhteessa nykyisiin ammattialoihin. Elintilan vaaliminen, elämänpiirin suojeleminen on kokonaisuudessaan tärkeä eikä vain ammatti. Yksilöllisyydestä osa on lauman mukana kulkemista ja osa oman tien löytämistä. Kouluaikana oli monta erityyppistä ihmistä samassa, joten vaikka silloin oli vanhempien vallassa ja koulupakko, niin jokin noiden aikojen sivistyksestä ja elämänviisaudesta voi antaa elintilaa aikuisenakin.
* 461. Siihen, mikä on sopiva ammatti, työpaikka ja työtehtävät, vaikuttaa paljon, millaisissa tekemisissä viihtyy: miten aktiivisissa, minkä tyypin toimeliaisuudessa, millaisella rytmillä, miten laiskasti, millaiset asiat kiehtovat, millaiset tekemiset ovat sinällään tavallisessa muodossaan merkityksellisiä, millaisia saavutuksia haluaa, minkä ihmistyypin kanssa viihtyy, millaisissa sosiaalisissa kontakteissa: kesto, syvällisyys, keskustelun määrä ja tyyppi, sosiaalisuuden tyyppi, ym, millaisia työtehtävien mielekkyydet mieluiten, miten monen tyypin tekemisiä ja millaisia, ja miten tarkkaan koulutuksen mukaan, millaista omaa osaamista vaaditaan, työajan tarkkuus, ammatin sosiaalinen lokero, ... Liikunta, käytännönläheisyys, syvällisyys, kauneus, leppoisuus, hyväätekevä toimeliaisuus, sää, ihmissuhteiden laatu, tunnelmataju,...
* 462. Elämä on aljon muutakin kuin haaveet. Tarvitaan koko elämänpiiri erilaisine ihmissuhteineen eikä vain haaveammatin tekemiset ja sen ihmissuhteet. Muuten elämän kirjo yksialaistuu liikaa ja niin menettää taitojensa pohjan ja sosiaalisen joustonvaransa, sortuu tuon ammattialan tyypillisiin puutteisiin ilman, että on siltä pohjalta ponnistava alunperin. Tarvitaan liikuntaa, muita harrastuksia, arjen sujuvuutta, eri alojen ihmissuhteita, vaihtelua ja joustonvaraa, ym.
* 463. Jos joku, esim. sukulainen tai kaveri, laittaa oikeasti hanttiin ammatinvaihdollesi, niin näytä heille uuden ammatin osaamisiasi, aikaansaamiasi harjoitustöitä tms tuloksia tai edes oppikirjaa, jonka jo isolta osin osaat, ja hae tavalliseen tapaan opiskelupaikkaa tai töitä tuolta alalta ihan jo heti kohta. Muista, että tämän blogin alun lahja- ja taito-ohjeet sekä niiden mukaan harjoittelu ovat tämän blogin tärkein anti! Jos sinulla on jokin oma harrastuneisuus tuolta suunnalta eikä tasan opin kohdalta ja siitä jokin saavutus, niin tuohan se lisätukea, vakuuttavuutta taidoillesi.
* 464. Jos olet rahakkaassa työssä, jossa muut haluavat sinut pitää urillasi saadakseen osan rahoistasi, niin rahavirrat luultavasti ohjaavat elämääsi: maksa uusista ammattialavaihtoehdoista, anna niiden olla tie rahojesi ääreen, älä maksa vanhalla ikävällä alalla pitämisestä. Luo jokin jatkuvuus rahakkuudellesi, jottet katoa kiinnostavista heti, kun yrität omille teillesi, vaan korkeintaan vasta kun olet jo jumiutunut uusiin ympyröihisi, uuden ammattsi piiriin. Jos säästäisit paljon, niin ehkä nykytyössäsi ei riittäisi rahaa muille, mutta sitten uuteen työhön yrittäessäsi riittäisi uuden työn piirissä.
* 465. Olosuhteita ei kannata ammatinvalinnassa paljoa painottaa, sillä liian jäykät tilannekuvat ovat rajoittavia, niin tosin myös liian jäykät tavoitteenasettelut. Jos ja kun suuntautumisesi ja päiviesi sisältö muuttuu, joudut uudenlaiseen sosiaaliseen lokeroon, jossa toiset asiat ovat helppoja tai mahdollisia teitä, eikä tuo muutos välttämättä vie kauaa vaan voi olla elämän kuvioista kiinni.
* 466. Jos saat ympäristöolosuhteet ylläpitämään sinulle toivomaasi sosiaalista lokeroa, toivomiasi elämän kuviota tms, niin pääset valintojen vakiinnuttamisessa helpolla. Esim. kurssi, eri asuinseutu, usein tavatut ihmiset tai lehti jota luet.
* 467. En tiedä, riippuuko tämä ihmisestä, mutta sama työ- tai harrastustekeminen tulee luokitelluksi joko tarpeelliseksi tai pois heitettäväksi sen mukaan, nimeääkö sen paperityön kuuloisesti tai virallisesti vai mukavaksi tekemiseksi, esim. palaveri jää mutta työkaverien kanssa juttelu karsitaan pois.
* 468. Siniset farkut eivät luokitu tavanmukaiseksi vaatekappaleeksi vaan sisnisiksi (järki) housuiksi kuin olisit ne värin perusteella valinnut.
* 469. Kun olin teini ja pohdin tulevaisuudenvaihtoehtojani, vanhempani vaativat minua opiskelemaan yliopistolla ja kun olisin halunnut lukea biologiaa, sanoivat, ettei minulla ole dellytyksiä siihen, koska se vaatii hyvää muistia, ja niin jouduin heidän suosittelemalleen alalle, jolle en yhtään sopinut. Näin 25 vuotta myöhemmin tuumin, että olisin kyllä voinut lukea biologiaa, että se olisi ollut oikea valinta minulle, jos menin yliopistolle, opinhan eräopaskurssillakin lintuja ja kasveja. Jotenkin ammattialanäkymiini ja identiteettiini vaikuttaa se, mitä pidän minulle sopivana reittinä, vaikka on kyseessä vuosikymmenten takainen aika. Se on osa pohjaa, jolta ponnistan, ja onolennaista luokitella itseni mielessäni ja tutuilleni minuntyyppisekseni ihmiseksi eikä vanhempieni lempialoilla jotenkin mukana raahautuvaksi mälsäksi tyypiksi. Voinhan satsata biologian näkökulmaan nykyisin jonkin verran eikä enää vanhemmilleni tärkeisiin heidän lempitaitoihinsa niin kuin itse muka olisin sillä tavoin suuntautunut.
* 470. Minulla ainakin teininä oman alan löytäminen kaatui siihen, että äitini sanoi alakseni, että koirankoulutus, erityisesti agility, mikä oli ihan mahdottoman kapea, ei sillä ole töitä lähes kellekään, kun taas olisi pitänyt sanoa laajasti, että mikä kiehtoo, mikä oli minulle sopivaa, luetella kaikki ne ammateikseni sopiviksi tuon onnistuneen harrastuksen perusteella: kaikki eläimiin tai luontoon liittyvä, kaikki liikunta ja fyysinen työ, ja elämänmakuiset työt kuten vaikka torimyyjä.
* 471. Joistakin ammateista lähtiessä, etenkin, jos työhistoriaa on sillä alalla jo paljon takana ja on sillä kunnon ammattilainen, niin ammatinvaihto saattaa onnistua helpommin sillä, että ensin tekee kahta (tai useampaa?9 osa-aikatyötä: "Teen tätä mutta harrastan myös sitä ja sitä." -> "Teen tätä osa-aikaisesti ja osa-aikaisesti olen töissä siellä ja siellä." -> "Teen tätä vielä mutta varsinainen ammattini on se ja se." -> "Teen tätä vielä tämän kuun loppuun ja jatkan sitten kokoaikaisena vanhassa työssäni siellä ja siellä, minkä koen oikeaksi alakseni. Todella kiinnostavaa työtä siellä."
* 472. Jotkin sattumukset ovat oikeasti elämäntavan piirteitä, sen seurauksia, miten ko henkilö lähestyy asioita, mitä arvotsaa, miten elää ja on sosiaalinen. Ja nuo piirteet siirtyvät toisillekin sosiaalisen samanlaistamisen myötä. On siis väliä elämänmahdollisuuksien kannalta sillä, keiden kanssa kaveeraa, on samaa porukkaa, keitä ihailee ja keiltä ottaa vaikutteita sekä sillä keiden kanssa juttelee ja jakaa arkeaan. Tältä kannalta ei voi ajatella olevansa kaikkien kanssa sosiaalinen vaan jotkut kontaktit ovat päällimmäisinä, joten jos sinulta puuttu heidän elämäntapaansa kohden arvostus ja haluaisit itsellesi toisenlaisen sinulle paremman elämäntavan, niin sinun pitäisi kovin etäännyttää noita lähelle tulleita väärän elämäntavan näkökulmia arjestasi ja vaikkapa harrastamalla mielestäsi hienoja harrastuksia ja käymällä aika usein paikoissa, joissa on mielestäsi hienon tyyppistä väkiä, vaalia noita hienoa elämäntrapoja ja niiden mahdollisuuksia elämässäsi.
* 473. Jotkut etsivät asemaa tai julkisuutta tai saavutuksia, joista muita on kehuttu, olettaen niiden tekevän heidän elämästään merkityksellistä, sosiaalisista suhteista toimivat ja tuovan onnea ja vapautta. Mutta ne ovat vain yhteisön kannalta tärkeitä tehtäviä, jotka olisi jonkun huolehdittava. Liian suuri asema tuo kritiikkiä, jos ihminen ei ole ko työhön kyllin pätevä ja moraalinen. Onni ja vapaus sekä merkityksellinen tekeminen löytyvät niistä tekemisistä, johin itse olet motivoitunut, jotka tuntuvat sinusta merkityksellisiltä itseisarvoisilta tekemisiltä juuri nykyisin. Jos menet kiinnostavalle kurssille ja raapustat muutaman oman harakanvarpaan jostakin kiehtovasta aiheesta, niin se juuri tuntuu merkitykselliseltä, vaikka kaikki muut osaisivat saman. Silloin kun olet omalla paikallasi maailmassa, lokeroituna oikein, omalla oikeudenmukaisella korkeudellasi hierargioissa, niin sosiaaliset suhteetkin sujuvat parhaiten, ongelmattomasti ja tunnet itsesi vapaimmaksi.
* 474. Jos aikaa ammatinvaihtoon ei ole paljoa, niin tämän blogin alun lahja- ja taito-ohjein kumminkin oppii nopeasti, osin lahjat jo lukiessa. Tokan blogimerkinnän kuvat ovat kahdelta viikolta, joiden alussa en osannut maalata ollenkaan ja lopussa maalasin omin päin mutta oppikirjaa luettuani ammattimaisen näköisen kasvokuvan vesivärein, enkä harrastanut maalaamista koko- tai osapäiväisesti vaan ihan vain harrastuksenani. Mutta olennaista on valita ammattiala, josta kovin pitää, koska siihen suuntaan mieluusti muuttaa tottumuksiaan, taitojaan, jopa arvojaan ja elämäntapaansa. Siksi ammattialan kiehtovuus on tärkeämpää kuin, että sen taidot olisivat tutut. Ikä ja kokemus tekevät oppimisesta helpompaa eikä silloin nuorempien vuosien kömpelöillä taidoilla ole niin paljon arvoa, vaikka olisivat jostakin koulutuksesta. Luulen, että juuri innostunut aloittelija on söötti palkata apulaiseksi, kun hänellä panostamisenhalua on, puhtia, viihtyvyyttä, kykyä oppia uutta ja mukautua siihen, millainen työ käytännössä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti