Huomioita työnteosta: koulunpenkiltä tulleiden (alkeiden opettelusta seuraava) kaavamaisuus versus(kokeneemman) elämänviisaus
Jos pääset edes puoliväliin matkallasi haavealallesi ja saat jonkun kivan hanttihomman tia muuten vain okn aivan toisenlaisen mukavamman alan työn, ovat sukulaisesi ja vanhat tuttusi edelleen entisellä tavalla suuntautuneita ja niin heidän työkäsityksensä voi olla ihna erilainen kuin mikä uuteen työhösi sopisi. Eri töissä on työnkuva erilainen ja elämänpiiri myös, ne arvot, joiden mukaan eletään ja sosiaalinen tyyli. Työ on erirytmistä, erikireyksistä, jko punoutuu yhteen laajemman elämänasenteesi ja elämänsisältöjesi kanssa tai on erillinen suoritus. Ne ominaisuudet, luonteenpiirteet, kiinnostuksenalueet ja elämänrytmi sekä huolenpidon kohteet, joita työ kysyy, ovat erilaiset, ja siksi eri työt sopivat erityyppisille ihmisille, jotka eivät voi ottaa toisistaan mallia - eivät esim. nuoruutensa työkäsityksistä, aiempien töidensä meiningistä välttämättä, jne.
Uuden työn oppiminen kysyy sekä ohjeiden seuraamista että omaa vapautta, joka tuo omia voimavaroja ja omaa näkemystä sekä aivan omia ratkaisuja, joiden varassa selvitä.
Työtä tehdessä olisi tärkeää pitää oma elämänviisautensa täysimääräisesti mukana. Osin se käy valitsemalla sopiva työ, joka on kyllin leppoisa ja itselle sopivan tyyppinen sekä sellainen, että on noudatettavista arvoista samalla aaltopituudella muiden työntekijöiden kanssa. Osin olisi vaalittava elämänviisautta vapaa-aikanaan: tehtävä kaikenlaista muuta elämäntapaa eheyttävää, harrastettava elämänviisaampia näkökulmia, suosittava aamukohmeloisuutta iltakireyden ja -turaamisen sijaan. Uskonto voi auttaa.
Olisi tunnistettava työtovereista ja tuttavapiiristä, ketkä ovat mitenkin elämänviisaita tai epäviisaita ja lyhytnäköisiä, ja kuunneltava vähemmän epäviisaita ja enemmän elämänviisaita.
Pidä rutiinin sijasta joka viikko jotakin kivaa vaihtelua tai uutta tavallaan haastavaa, niin kirjo, johon venyt, on laajempi ja niin et törmää elämän tuomiin hankaluuksiin kuin märkä rätti vaan osaat löytää onnellisia toivia teitä vaikeuksienkin ohitse.
Naiset ovat yleensä elämänviisaampia ja miehet taas työkeskeisempiä, jotka eivät yleensä kiinnitä tarpeeksi huomiota elämään kokonaisuutena ja mahdollisuuteen tehdä yksilöllisiä valintoja, joilla elämää muuttaa paremmaksi.
Joka osaa vain koulunpenkillä opitun perustason ulkoaluetusti, pelaa usein pistepelejä ja on kiinnostunut asemasta. Paremmin ymmärtävä miettii, minkä vuoksi työtä tehdään: mikä sen tavoite on ja miten tärkeitä muut asiat ovat suhteessa siihen, esim. elämänlaatu on tärkeä!
Jos joku työtoverisi vaikuttaa onnelliselta työssään, se johtuu lähes aina siitä, että kyseisenlaiset työtehtävät sopivat hänelle erityisen hyvin, ei hänen elämänviisaudestaan, joten jos itsekin haluat olla onnellinen työssäsi, sinun on etsittävä itsellesi hyvin sopiva työ etkä voi ottaa hänestä mallia, sillä työn sopivuus ei ole asennekysymys kuten toiset paremmin viihtyvät ehkä väittävät.
Lainaus tämän blogin kohdasta Ohjeita vanhalta ikävältä alalta pois pääsemiseen:
"Taitavasti tekeminen sujuu helpon keveästi vahvoint untein positiivisissa merkeissä, kuin huomaamatta mutta hyvällä elämänmakuisella huomiolla. Taitamattoman tekemiset taas ovat työläitä, niihin kompastuu. Siksi avainhetket voivat mennä ohi huomaamatta ja tekeminen jumiutua paikoilleen mitään uutta sallimatta. Näin siis siksi, että jos uhraat aikasi työmäisyyksiin etkä keveisiin tunteidenmukaisuuksiin, niin käytät niin tehottomia tyätapoja, että et pääse niillä minnekään. Ja jos keveästi sujuvana hetkenä et tenhoudu ja lähde mukaan sitoutuen pitemmäksi aikaa, satsaten juuri niihin upeimpiin luaaviin juttuihin, niin menetät uppoutumisesi parhaimpiin toimivimpiin tekemisentapoihin ja siis mahdollisuutesi suureen menestykseen elämässäsi! Tartu hetkeen!"
Työtä on kovin monta tuntia jo yhdessä päivässä, saati sitten kuukaudessa, joten jos työhön tai työhön liittyviin ih,issuhteisiin yrittää kaataa jotain voimavaroja itsestään, ne helposti loppuvat kesken. Jos työtä haluaa tähän tapaan parantaa, on etsittävä jokin jatkuva voimanlähde tai mieluummin useita, esim. urheiluharrastus, joka tuo jaksavaisuutta ja hyvää mieltä, sekä muuta vapaa-ajan toimintaa ja omaa elämää. Olennaista olisi muuttaa työpaikan käytäntöjä vähemmän uuvuttaviksi, esim. luokitella eri tyylilajeja arvostavat kollegat erikseen. Jos omilla voimillaan haluaa saada jonkin toimimaan, ei saa niitä liian paljon tehtävään kaataa vaan vain sen verran kuin itsellä kulloinkin luonnostaan jaksavaisuutta on ja tuo ylimenevä osa korvata kauniskatseisuudella, huomaavaisuudella, elämänviisaudella ja viisaudella, sillä silloin järjestely on pitkällä tähtäimellä kestävämpi.
Parikymppiset vasta koulunpenkiltä tulleet miettivät usein asioita ruutumallin mukaan, teknisesti ja terminologisesti. Se ei ole taidon piirre (paitsi heille) vaan taitamattomuuden. Arkijärki on paljon parempi, viisaampi ja elämänviisaampi ja sosiaalista silmää se tuo valtavan paljon enemmän. Jos siis työhön totuttuasi ja työhön kenties muita opastettuasi olet tullut laatineeksi itsellesikin tuollaisen ruutumallin työstä, niin se on tyhmempi kuin oma ymmärryksesi ja joustamattomuudessan se aiheutta kaikenlaisia ongelmia, kun olosuhteet eivät tule otetuiksi huomioon niin hvyin kuin mitä taitotasosi muuten luonnostaan sallisi, esim. sosiaqaliset konstellaatiot menevät helpommin tuntemuksin ja arkijärjellä kuin kaavan mukaan päjkäillen niin kuin ihan kokematon parikymppinen kenties yrittää mielestään hienostuneesti niitä setviä.
Ihminen oppii ja kehittyy kaiken ikää. Minkä muutama vuosi sitten laitoit lorvasi taakse, että tuossa sopis kyllä kehittyä ja roimasti, on nyt jo monivuotisen vakavamielisen harrastamisen tuoman kokemuksen alue. Harrastuksista tiedämme miten paljon etevämpi viisi vuotta vakavissaan harrastanut on kuin vasta alkeiskurssille tuleva. Sillä tavoin jatkuvasti kehitymme osaavammiksi juuri niillä elämänalueilla, joissa meidän on mielestämme tähdellisintä kehittyä paljon. Millainen olit 5, 10, 15 tai 20 vuotta sitten? Miten arvioisit taidot ja elämänviisauden? Ympäristössäsi on sentasoisia juuri nyt, toisia nuorempia tai muuten vain eri vaihetta eläviä.
Älä kiinnity mihinkään rakennettuun vaan kiinnity sen sijaan luontoon, niin saat paljon isomman kapasieetin. Samalla keinolla saat pareemmat sosiaaliset taidot ja lisää elämänviisautta.
Älä tee kehostasi jäykän lautarakennelman kaltaista, sillä rajattu asento rajaa mielen vanhoille urilleen ja vasta sosiaalisuuden vaatima kehollinenkin reaktiivisuus attaa eläytymään muihinkin näkökulmiin avaten mielen käsittämään maailmaa laajemmin.
Ihmiset perustelevat näkemyksensä sinulle aina, kun haluavat sinut mukaan johonkin tekemiseen, meininkiin tai mielipiteeseen. He perustelevat sentasoiselle ihmiselle kuin mitä väität olevasi. Jos näyttelet, meikkaat tai valehtelet olevasi viisaampi, taitavampi tai fiksumpi ja elämänviisaampi tai jaksavaisempi kuin mitä olet, jokainen kehotus menee sinulta yli hilseen etkä kehity ajan myötä taitavammaksi niin kuin muuten luonnostaan kehittyisit.
Ylipäätään näytteleminen vie voimavaroja, jotka muuten olisivat tukeneet ymmärrystä ja taitoja
Jos sinut saa näyttelemään, niin sinut saa näyttelemään, että sinulla ei ole mikään vikana ja niin menetät kaikki ystävällisten luomat turvaverkot.
REhellisyys tuo sen kovan realismin, jota valehtelija kaipaa.
Jos valehtelet, älä valehtele itsellesi.
Jos osaat jonkin jutun, älä tee siihen lisäksi jotakin omaa venkausta, jonka seurauksena menetät taitosi tuossa jutussa. Tee omat venkaukset, esim. itsekkyys ja itsesuojelu ensin ja korjaa sitten lopputulos parempaa laatua päin.
Ajattelutyön ei tarvitse olla hankalaa ja työlästä, vaan se voi olla arkijärkistä ja saada tukea muusta elämästäsi: ks. http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html ja ehkä loputkin blogista.
Mieltymysten mukainen vapaa-aika tuo harjaannusta juuri niissä jutuissa, joita vaistomaisesti koemme tarvitsemamme eniten, ja niin kapasiteettimme voi hauskan vapaa-ajanvieton myötä kasvaa moninkertaiseksi, niin että se oikeuttaa työajan lyhentämisen urakkaluontoisessa työssä: ks. http://www.SoMuchMoreFreeTime.info
Kouluikäinen on vielä kovin pitkälti omaa kokemusta vailla ja kuuntelee siksi aikuisten ohjeet ensin ryhtyessään johonkin uuteen, mutta sitten tehdessään oppii toki omin päinkin ainakin jotakin. Teini suunnistaa haaveidensa suuntaan, mutta reilu parikymppinen on taas istunut koulunpenkillä liikaa ja etsii muiden seurasta teitä laajempaan kiehtovampaan elämänpiiriin sekä onnistumisiin niin työssä kuin muussakin. Nelikymppinen osaa tavalliset asiat jo omin päin ja etsii omanlaistaan tietä käytännössä, jolloin työkin saisi olla omalla tyylillä tehty eikä kaavamainen kuten parikymppisillä, jotak sitä vasta opettelevat. Siinä, missä nuori istuu ihan viereen, vanhempi menestyy, jos saa olla ihan lomalaisen asenteella, ihan omansorttisensa ja omien mielenkiinnonkohteidensa mukaan, kun kerran taitoja ja kokemusta on jo riittävästi moiseen hulivilimenoon.
Lainaus tämän blogin kohdasta Ohjeita vanhalta ikävältä alalta eroon pääsemiseen:
"Olet kehittynyt sosiaaliselta silmältä ja elämännäkemykseltäsi alle kouluikäisestä pikku-Hitleristä ajattelun taitoja opettelevaksi kouluikäiseksi ja siitä sosiaalista asemaa pelaavaksi parikymppiseksi ja ehkä vasta kolmenkymmenen vanhana olet ymmärtänyt elämänviisauden arvon niin elämässä kuin sosiaalisissa suhteissakin. Jos raahaat nuoruudenminääsi tai kaikkia kunnon nuorempia heppuja mukanasi identiteettisi ja sosiaalisen ympäristösi tavallaan tasavertaisina osina, niin saat siinä mukana hirveän määrän epäviisaita elämänratkaisuja ja juuri niitä ongelmia, joita tällä iällä haluaisit vihdoin välttää. Elämänviisaudessa voi oppia suurin piirtein samantasoisilta ja turvaa saada viisaammilta. Eli samaistu vain omanikäisiisi ja vanhempiin, etenkin vanhuksiin, ja muista, että mitä nuorempi ihminen on, sitä epäviisaampia ratkaisuja hän saattaa edelleen kannattaa."
Lainaus tämän blogin Elämänohjeita alanvaihtoa varten -osiosta:
"Kun tottumusten ja ennakkokäsitysten mukaisuuden tipauttaa pois, aukeaa kapasiteettisi monta vertaa suuremmaksi ja monipuolisemmaksi kuin ihmisellä, joka on kantanut laatikoita mutta nyt laskee ne pois käsistään."
Ihan ensi kertaa nuorena uutta työtä opetteleva ei vielä veny kaikkeen ja tarvitsee siksi rajatun työnkuvan ja kaava,maisen ymmärrettävät työohjeet, mutta parikymmentä vuotta vanhempi osaa jo omien taitojensa varassa monta tavallista asiaa uudessakin työssä. Vaikuttaa siltä, että nelikymppisen voisi laskea huolehtimaan työstään omin päin omien taitojensa varassa omalla tyylillään niin, että huolehtisi työn ja saisi siinä ohassa aikaan muutakin hyödyllistä, mitä nyt sattuu hyvin osaamaan ja mikä häntä sattuu kiehtomaan, sillä vuosikymmenten myötä nousee motivaation rooli tärkeäksi ja siitä huolehtivat kiehtovammat työtehtävät, jotka usein ovat paljon vaativampia, mutta eivät koulutusta vaativia kuten parikymppisillä usein vaan pikemminkin henkilökohtaista kyvykkyyttä ja omaa näkemystä kysyviä.
Kokemuksen lisääntymisen myötä ymmärryksen muoto muuttuu. Alun ulkoa luettuihin kaavamaisiin tiedonpalasiin tulee lisäksi omaa käytännön kokemusta ja sitten sen tuomaa viisautta hyvistä tekemisentavoista, olennaisuuksista, kiinnostavista kohdista, työn mielekkyyksistä, elämästä laajemmin ja maailmasta laajemmin sekä elämänviisautta. Joka askeleella näkemys muuttuu kokemuksellisemmaksi ja tunteenomaisemmaksi, sillä omat havainnot ovat jonkinsorttista kokemuksellisuutta ja ymmärrys taas herättää tunteita: mitä paremmin jonkin tajuaa olennaiseksi, sitä vahvemmat tunteet siihen liittyvät. Ajan myötä taitojen kasvaessa ajatukset ja teot muuttuvat olennaisemmiksi ja onnistuvammiksi, samoin tavoitteidenvalinta.
Blogini Ikä ja elämänviisaus: http://ikajaviisaus.blogspot.fi/
Se, millainen työntekotapa on paras sinulle tiettyyn työhön, määrää sen, millainen asenne työhön on paras. Pakertaen tehtävään työhön sopii koulumaisen urautunut työntekoasenne, mutta kun tarvoitset mukaan ymmärrystä erilaisista tekemisentavoista, niin on tarpeen laajempi näkökulma, jossa on myös elämänviisaudella on sijansa. Kun taidot kasvavat, työnteko kevenee ja näkemys muuttuu kokemuksellisemmaksi. Silloin ei enää sovi pakertava työtekoasenne vaan lomailevaisempi ja kiinnostuksen myötä asioita vaihtelevasti lähestyvä, jolloin saa onnistuneista työn palasista koottua koko työnteon, kun onnistumiset juuri herättävät mielekiintoa ja ovat mukavampia tehdä.
Ruutumalli ja suorat viivat ajatusten osina johtuvat siitä, että on luokkahuoneessa opiskeltu ja sotkettu luokan ulkonäköä ajatussisältöihin - niin kuin kai maailmankuvaa muodostavalle helposti käy, koska maailmankuvan luonne on olla kartta elinympäristöstä, mutta paha ajatteluvirhehän se on! Suorat viivat ja ruudut haittaavat arkijärkeä, joka siis on paras ajattelun muoto, kokonaiskuvallinen arkijärki käsittelee suvereenisti mitä asioita vain.
YRITYKSEN PERUSTAMISESTA
Fakta: 95% aloittavista yrityksistä Suomessa kaatuu parin ensimmäisen vuoden aikana (tai jotakin sinne päin). Nämä ovat osaavia ihmisiä, joilla on ihan hyvä yritysidea ja jotka ovat tottuneet menestymään tekemisissään niin, että hyvin uskaltavat yrityksen perustaa, jos kerran muutkin, vaikka monet epäonnistuvat. Eli todennäköistä on, että oma aloitteleva yrityksesi myös voi kaatua. Siksi yritys pitäisi perustaa nollabudjetilla, jottet menetä rahojasi yrityksen kaatuessa. Investoida voi vasta sitä mukaa, kun olet nuo rahat ansainnut yritystoiminnallasi ja tosiaan tarvitset nuo asiat omiksesi sen sijaan, että vuokraisit yritystoimintasi jo tuottamilla rahoilla. Yrittäjänä toimiminen on taito, pelkkä yleinen hyvä ymmärrys ei riitä. Jos aloitat nollabudjetilla, voit yrittää usemman kerran menettämättä rahojasi. Yrittäjänä menestyminen vaatii, että työn joka juttu on hanskassa markkinoinnista tuotantoon ja myyntiin. Eli käytännössä yrittäjäksi voi ryhtyä vain työhön, jossa on jo ollut ja jonka kiemurat osaa hintatasosta käytännön järjestelyihin ja muuhun ammattitaitoon.
Työpaikkaa etsiessä on otettava huomioon pitsi se, miten hyvin tuo työ sopisi itselle, myös se, miten hyvin tuon työpaikan työtovereiden elämäntavat ja elämänpiirit, tottumukset, tyyli jne. sopisivat itselle, sillä niistäkin tulee paljon vaikutteita, kun on samassa työssä heidän kanssaan.
Lainaus tämän blogin kohdasta "Jollet sittenkään pääse vaihtamaan alaa":
"Kun olet tämän blogin lahja- ja taito-ohjeiden avulla harjoitellen saanut ensi kertaa lahjoja ja isompia taitoja aloilla, joista haaveilet, on ensi alkuun luonnollinen reaktio arvioida itseään muihin alan ammattilaisiin ja amatööreihin verrattuna, ja kun taitoja on enemmän kuin ennen, niin ensi alkuun tulee rankattua väkeä alemmaksi kuin aieemin "ai toikin oli vaan tollanen", mutta se on vain yksittäisten syiden perusteella ikään kuin kyynärpäätaktiikalla oman tilan etsimistä eikä oikeaa arvonantoa toisten henkilökohtaisia vahvuuksia kohtaan. Jos näkee toisissa vain puutteita, eivät he ole hyvää seuraa omalle tekemiselle, sillä honotasoinen seura alentaa omaa taitotasoa. Mutta jos kiinnittyy mahdollisuuksiin, lyhytaikaisiin kipinöihin, lupaaviin alkuihin, kiehtoviin näkökulmiin, taitoihin, joista ottaa mallia, positiiviseen ilmapiiriin, yhteiselon sujuvuuteen, elämänviisauteen ja omiin näkemyksiin ja kipinöihin, niin saa ympäristön, tekemisentavan ja näkökulmia, joiden pohjalta ponnistaa pitkälle - yhdessä muiden tuon haavelasi ammattilaisten kanssa..."
Lainaus kohdasta "Jollet sitten´kään pääse vaihtamaan alaa":
"Päteeköhän tämä muihinkin mieltymyksenmukaisiin ammatteihin? Musiikin alalla vaikutelmani on, että monet kuuluisat artistit tekevät musiikkia amatöörin tyylillä: pitkäaikaisesta harrastuksesta työmäiseksi muuttuneena. Työn tapaan tekevät vaikuttaisivat musiikin alalla olevan joko huonotasoisia tai ei ollenkaan ammattilaistasoa vaan ikuisiksi harrastajiksi ja musiikin kuluttajiksi tuomittuja huonon työntekotapansa tuoman heikomman taitotason vuoksi. Kaikista hyvälaatuisimmat vaikuttaisivat olevan sillä asenteella musiikkiammattinsa kanssa kuin "me tässä hotellissa käymässä nyt": kuin pelkkä heidän läsnäolonsa musiikin parissa saisi työn tehdyksi hyvällä laadulla, kuin heidän sydämensä avautuisi kontaktissa musiikkiin ja sen myötä avartuisi koko heidän kokemiskykynsä ja he saavuttaisivat parhaan elämänviisaimman taitotason noin vain tarvitsematta tehdä varsinaisesti enempää kuin olla sydämellään läsnä tilanteessa, jossa on musiikkia.
Niin kai haaveammatissa kuin haaveammatissa puolella mielellä työmäisesti ja u´rautuneen huonolla laadulla tehden ei yllä melkein mihinkään. Innookkaan harrastajan tavalla tehden jo yrittää parhaimpansa. Ja tekemistä aidosti rakastava yltää tekemisentavaltaankin parhaimpaansa."
